Arki muuttui.

Eka tarha päivä edessä ja hymy herkässä!

Minun kahen ja puolen vuojen kotiäiti rupeama loppui tänään. Sofia meni ensimmäisen kerran päiväkotiin. Aamu kaheksaksi mentiin tarhalle ja mie olin tyyliin tunkenu taskut täyteen nessuja ja valmistautunu siihen kauhiaan märsäämiseen jonka 2 vuotias neitokainen pistää pystyyn ku äiti yhtäkkiä katuaa vierestä. No mitä sitä kettua. Soffi huikkas ovelta moikat ja vilahti muitten muksujen sekkaan samantien. Ei äiti ennää kiinnostanu. Ei itkua. Ei kyyneltäkkään. Pelekkää naurua. No eipähän tarttenu ittelläkkään sitte märsäillä ja sai lähtiä hyvillä mielin takasin koulunpenkille. Minusta tullee syksyllä 2014 lähihoitaja. Luke on vielä tän viikon kotihoidossa ja alottaa ensviikolla päivähoidossa. 

Sitte pääsee märy. Olen ihan varma. Minun vauva. byhyy.

Nytte oon ihan rättipoikkipuhki ja painun unille. Mennee varmaan vähän aikaa että tottuu tähän uuteen päivärytmiin ja arjen pyöritykseen. Huhhu.

No mite se meni.....

No mite se meni se joulu?

Me ainaki veettiin napamme täyteen kinkkua ja laatikoita.
Niin palijon siis ettei varmasti taas seuraavaan vuoteen tartte ajatellakkaa jouluruokia. Hyiv.

Pieni ja kuolaava tonttunen.

Pitihä se ottaa jäbän ekana jouluna tämmönen äitipoika kuvaki.

Joululahjoja tuli rutosti.
Siis lapsille.
Me oltiin vissiin isimiehen kans oltu tuhumia ko ei meille ollu ko pari pakettia.
Mutta niistäkin olin tietenkin tyytyväinen.
Lasten riemu sen joulun teki. Tai siis Sofian riemu. Luke ei palijon vielä tontuista, pukeista tai lahjoistakaan tajunnu.
Lahjapaperi oli se kiinnostavin juttu. Ei niinkään se ite sisältö.

Soffi oppi hyvin äkkiä että pehemiät paketit on ihan tylsiä ko niistä ei ikinä tullu mitään millä voi leikkiä.
Viime jouluna lahjoista paljastu hitosti hello kitty roinaa. Tänä jouluna muumit oli vallannu pakettien sisällön.
Hyvä niin. Mielummin niitä muodottomia hellyyttäviä otuksia ko sitä oksennusrefleksin aiheuttavaa ylisöpöä vinosilimästä mirriä.

JA NYTTE ON SIIS OIKIASTI ANNETTAVA ANOPILLE PROBSIT.

Minun lempparijoululahjani.

 (tai no siis juhalle ja mulle soli suunnattu mutta uskon että voin ihan hyvällä omalla tunnolla omia sen ihan kokonaan itselleni)

Kaks in yks akkuimuri.

Ihan mahtis tämmöselle perfektionisti siivoojalle.

Varsinki nytte ko on tummat lattiat niin tajuattako kuinka mulla ottaa päähän ko siinä näkkyy joka ainua valakia kissan karva ja leivän muru?

Ei haittaa ennää. Nytte oottelen jo aina valamiina taisteluasemissa että millon monni tiputtaa yhen karvan lattialle niin saan samantien kätevästi impparoitua sen siitä pois.

Ja puhumattakaan Soffin murustelusta ko se syö jotaki pöyän ääressä...

Sofian lemppari lahja oli ilimiselevästi

rattikelekka.

Koko ajan pitäs päästä ulos leikkimään leikkiä jonka nimi on "kaikki kyytiin".

Ja sitte jos ei päässä ulos leikkiin niin tätä kaikki kyytiin hommaa kuivaharjotellaan joko äitin tai iskän päällä hyppien ja leikkien että ajettas stigalla. Minustaki son tosi kivvaa.

Lukas sai joulupukilta toppapussin.

Mieki tahtosin tuomosen.

Siis ittelleni.

Ja tarpeeksi ison pulukan jossa voisin röllöttää.

Se olis sitte taas asia erikseen että kuka minua suostus siinä pulukassa vetämään.

Löytyskö vapaaehtosia?

No mite se meni se uus vuos?

No mulla se meni näissä merkeissä:

Jätkäporukassa.

Vaikka olinki ainoa naisihiminen koko illan aikana tässä porukassa niin ei haitannu ei niin tippaakaan.

Oli suppppper hauskaa ettenkö sanois.

Ihan vaan änärin peluuta, ghta ja juuuuuuuuuustoja.

Sitte kello 00:00 väännyttiin keskustaan kattoon ilotulitusta.

Meijän Luke on kasvanu jo hirmu isoksipieneksi pojaksi.

Se ossaa seisoa tukea vasten.

Ottaa pari askeltakin kun pitää sitä käsistä kiinni.

Se myös hoksas sen konttaamisen jalon taidon vihdoin ja viimein.

Shrekki täälä moi.

Ja koska Luke on nykyään niin iso poika että se ei heräile yöllä....

..... niiin Lukas on muuttanut.

Pinnasänky on siirtynyt Sofian kanssa samaan huoneeseen.

Ei mitään ongelmia edes sen illalla nukahtamisen kans!

Kumpiki pistää ihan kiltisti nukkumaan eikä jää herreille palloilemaan.

Mulla pelotti aluksi että mitäkhän siitä samassa huoneessa nukkumisesta tullee, mutta ihan turhaa pelekäsin. Nou onkelmia.

pikkutassu.

Herrasmies. Niinkö äit..eikö isänsäki. Jooo niiiiin varmaaaan.

NYTTE MIE SELITIN TAAS JO IHAN NOKKO JONNIN JOUTAVIA.

Koittakkee kestäää. TAUKO ON NYTTE OHI. 

Outoja selvityksiä luvassa vähä usiammin.

Terve-moro-moi.

kuittaan tältä erää.

Hyvveee loppuvuotta joka iiikalle!

Meillä on puuhasteltu jo jonkun verran joulujuttuja. Ja on se nyt vissiin korkia aikaki ko aattoon on viikko. Käytiin metsästämässä sitä kuuluisaa joulu fiilistä ihan napapiiriltä asti ko käytiin pukkia moikkaamassa. Sofia ei ollu joulu pukista moksiskaan. Katto vaan että mikäs helevetin ukko se tuomonen on. Eka satsi pipareita on leivortu. Torttuja ei. Ainakaan vielä. Tänään ko saahaan isimies kotiin niin niitäki on vissiin pakko leipoa ko se niistä tykkää. Mie vihhaan torttuja. Yök. Tällä viikolla pitäs ostella kaikki jouluruoka jutut ja tehä kaikki laatikot yms. Lahjat on onneksi jo suurimmaksi osaksi hankittu. Lapsille vaan yhet jutut vielä niin sitte on hyvä.
Pikku jätkä kasvaa vauhilla. Nytte on alettu jo nousemaan ylös. Polvilteen siis. Vielä ei ihan varpahillaan seisominen onnistu, mutta eikhän seki kohta luonnistu ko vähän harjottellee.
Viikonloppuna meitä oli täällä ilostuttamassa Heidi. Oli kiva ku oli joku jonka kanssa touhuta ja ulkoilla lasten kans. Thänksjuuu Heiskalle siis seurasta ja hyvästä ruuasta tietenki myös.


Nytte mie pistän tän blogin kanssa pillit pussiin ainaki loppu vuojeksi. Rentouvun ja haen lissää inspistä. Te voitta ko jaksatta niin kertoa mulle jotain postaus ideoita niin sais vähän uutta tuulta tähän hommaan.
Tuntuu nimittäin että toistan vaan yhtä ja sammaa ko en ennää keksi mistä kirjottaa. Jotenka nytte on tauko paikallaan.

Palaillaan tammikuussa, taikka helemikuussa. Kattellaan kauanko pystyn olleen kirjottamatta taas jottain tyhyjän päivästä. :D

Joka ikiselle blogin lukijalle rauhallista ja ruoka rikasta Joulua ( RUOKAARUOKAARUOKAA. joo oon vähän läski)
ja myöski hullun hauskaa ja höperöä uutta vuotta.
Olokaa ihimisiksi. Koska mie en ainakaan aatellu olla.

- over and out-

Naulakkoa vaille valamista!

Lapset vietiin keskiviikkoa Sodankyllään asti evakkoon ja alotettiin se kauan suunniteltu remppa.

Harmi vaan ko kaikki ei mene aina niinkö suunnitellaan.

EI JUMALAUTA MITEN TIUKASSA TAPETTI VOI OLLA?

Käytettiin enemmän rahaa tapetin poistoaineisiin ko maaleihin.

Jumalauta. Kolomen laisia litkuja ostettiin ja aina saatiin todeta että noli toinen toistaan paskempia.

Tapetti irtos postimerkin kokosina paloina. Kaks päivää yritettiin nyhtää niitä irti siinä kuitenkaan onnistumatta. Mikalla meni sitte perjantai aamuna hermot ja se kävi vuokraamassa meille ison höyryttimen jonka avulla se tapetti lähti niinkö melekee itekseen irti.

Arvatkaapa kuinka vitutti. Kaks päivää oltiin turhaa työtä tehty ko olis ollu nuinki heleppo tapa.

Tapetin nyhtämistä.

Tapetin lisäksi lähtöpassin sai eteisen ruma rotisko komero ja lattia.

Perjantaina erehyttiin ottamaan pari remppakalijaa liikaa ja tuli sitte lähettyä vielä kapakkaanki.

Arvatkaapa oliko reipas ja pirteä olo seuraavana päivänä ko möngittiin aamuviieltä ensinnäki takasi kotia.

Herätys kymmeneltä ja eiku jatkamaan hommia.

Huhhhhhui. 

Sunnuntaina mie lähin ajelemmaan sodikseen hakkeen lapsia ja jätkät pisti paikat valamiiksi sillä välin.

Nytte pari ennen ja jäläkeen kuvvaa.

Keittiööönkin vaihettiin tumma lattia, mutta siitä ei nyt herunu kuvia ko joku mörönpoika oli sen käyny sotkemassa kuvauskelevottomaksi.

Eteistä.

Ennen.

Ja jäläkeen. Tuohon tuolin päälle tulee vielä semmonen naulakko/hattuhylly mutta en oo vielä saanu aikaseksi kiinnittää sitä.

Ja olkkaria.

Ennen. (Tästä  näjettä nuo hirviät listat mitkä tuola aikasemmin oli . EIJOLE ENNÄÄ.)

Ennen.

JA JÄLÄKEEN.

Nytte mie saan alakaa laittaan joulukoristeita paikalleen niin sais vähän fiilistä.

Aikasemmin ei oikein ollu mitään järkiä laittaa ko olis joutunu reppiin kuitenki ne pois.

Mitäs piättä?

Arkiarkiarki.

Sen takia ko edellinen postaus oli jotenki niin överi-wannabe-glamour-joku,

nii nytte aattelin että palataan takasi maanpinnalle. Eli meijän arkihömpötyksiin.

Mitä me ollaan tehty.

no laiskoteltu.

Täää viikko on menny laiskotellen räkäposkella, kotona oleillen. Yllätys yllätys.

Minun lemppari "pikku veli" ja Sofian kummi kävi pitkästä aikaa taas Suomessa ja saatiin se ihan yökylään asti.

Millään ei olis malttanu mennä nukkumaan ko meillä oli Nikon kans pystyssä jämävitsien kaatopaikka.

Yöllä vähän väsyneinä nämä kaks vitsiä oli ylitte muijen:

Pertti sattui äkillisesti kuolemaan ja hänen sielunsa lähti siirtymään kohti taivaan portteja. Taivaan porteilla hän kohtasi Pyhän Pietarin ja rukoili saada nähdä perheensä vielä viimeisen kerran ennen siirtymistä taivaaseen. Pietari mietti asiaa ja sanoi sitten: Hyvä on, mutta sinun on mentävä alas maan päälle hämähäkin hahmossa. Pertti kiitti Pietaria, joka sitten muutti hänet hämähäkiksi ja niin Pertti alkoi laskeutua hämähäkkinä kohti maan pintaa. Se sujui hyvin, maa alkoi lähestyä ja Pertti näki jo kotitalonsa. Vielä vähän matkaa, tuumi Pertti. Mutta mitä nyt, tuntuu siltä kuin seitti alkaisi loppua! Pertti pinnisti ja pinnisti ja sai kuin saikin vielä monta metriä lisää seittiä ja kotitalo oli jo ihan lähellä. Vielä vähän matkaa, ajatteli Pertti ja pinnisti ja pinnisti… kunnes hän yhtäkkiä säpsähti kun ihan hänen vierestään kuului kovalla äänellä:

PERTTI HERÄÄ!!! SÄNKYHÄN ON TÄYNNÄ PASKAA!!!

Ja toinen:

Kädettömät pelas jalkapalloa ja jalattomat oli katsomossa.

Pallo lensi katsomoon. Pelaajat huusi: " Potkaskaa tänne!"

Katsomosta huudettiin: "Vetäkää käteen!!" :DDDDDDDDD

pötkötystä.

rötkötystä.

lissää pötkötystä.

leikkimistä.

herkkuja.

Niijooo. Ja miehän oon tässä jo muutaman kuukauen teheny meijän Lukelle soseet ite.

Lihasoseet on niin pirun kalliita ja meijän jätkä liian kova syömään, jotenka pikkusen tullee halavemmaksi tehä ite. Tarkalleen ottaen puolet halavemmaksi annokselta.

Mikä onkaan helepompaa kokkaamista ko tehä vauvan soseita?

Kuka nytte ei ossais mautonta ruokaa tehä! :D

Nii ja pyöräytettiin me neitin huoneesta järjestyski uusiksi.

Nii ja meikäläisen naaman löytää tuolta syssssssssen blogistaki nytte.

Elikkä menkää tänne. 

Ensiviikolla tiedossa vilinää ja vilskettä.

Tiistaina Haaparantaan. Keskiviikkona viemään lapsia Sodankylään ja sitte alakaa armoton remppaus.

Kolome päivää aikaa vaihtaa lattiat ja listat. Repiä tapetit, maalata. Hajottaa eteisen hirvistyttävä kaappi.

Ai että mie nautin ko pääsen nuijimaan sen maan tasalle.

Jooo ei mulle muuta.