äksöniä elämään.

Voihan video mikä viikko.
Oikia äksön viikko/viikonloppu takana päin.

Kaikenmoista on keretty touhuta ko olin niin viisas(tyhymä) että jätin kaikki kouluhommat viimiselle illalle.

Tänään siis tiedossa loputon ilta-aherrus. Kattellaan moneltako pääsen nukkuun.

Yks päivä paisteltiin illalla lettuja ja mulla oli reipas pikku apulainen joka sekotti taikinaa ja laitto lettujen päälle sokeria.

Perjantaina piipahettiin sodankylässäki ja eilen aamusta tultiin kotio.

Takapihan terassiki on jo täysin sulanu niin Lukeki pääsee kävellä köpöttelemään. :)

Neitille hankittu uus menopeli.

Ihka oma eka pyörä.

Ja kerta soffillaki on uus menopeli, niiiin äitillä ja isilläki on.

Mazdalle sanottiin perjantaina hellurei ja autokaupasta lähti mukkaan uusi rakkaus.

Audi A4 kera automaatti vaihteiston. 

purrrrr....

Neiti ei iha vielä ymmärtäny pyörällä polokemista, mutta eikhä se sen jossain vaiheessa hoksaa.

Onneksi tuossa on tommonen työntöaisa niin päästään silti etiäppäin vaikka Soffi ei itte vielä poljekkaa :)

Ohjata se kyllä osas.

Ja oli pakko ottaa ittestä kuva uusien arskojen kera.

Tietenki.

niii.

Änkkäri puistossaki ollaan käyty kera Empun, Reetan ja Soffin.

Luke jäi isin kans siksi aikaa kottiin.

Nyt pittää vissii lähtä pakertaan kouluhommia.

palataampa astialle taas. :)

Entistäki uljaampi menopeli.

 Jatketaan tällä auto aiheella. Ihan pikkasen vielä. 

Pööppeli sai potkun ruosteiseen persukseensa ja se pistettiin poijes.

Pöntöt pörhön sedät makso siitä vielä rahhaaki!

Tää on nyt ihan mielissään uuesta menopelistä.

Mazda 6 , uuuuuen karhia rakkaus.

Kyllä nyt kelepaa ajella. Ja auton sisällä kuulee jopa oman äänensä, toisinku pööppelissä jossa piti huutaa.

Soffille uuteen autoon uus istuin. Kelepaa senki nytte matkustella.

Nytte sitte pieni näyte minun hiusten väristä.

Tukka piti saaha vielä punasemmaksi.

Ja tässä tulos:

 

Nyt pointtina on siis tukan väri. Ei naama. Niinkö näjettä niin naama muistuttaa ihan norsun ahteria.

Ja lissää juttuja jokka ei liity mitenkään mihinkään.

Meijän isännän luona vieraili pullukka Väiski.

Väiskin oli tarkotus jäähä ihan kokonaan asustelemaan isännälle, mutta se ei onnistunukkaan.

Pullero lähti bumerangina takasi ku ei tullu juttuun muiden koirien kans.

 

Pullukka Väiskinen.

Ehkä niinkö maailman sekavin postaus. Mutta koittakaa kestää. 

Sekava on kirjottajalla oloki.

Uljas menopelini- petit meijät taas kerran. Luultavasti viimisen kerran.

Lainaten meijän isännän sanoja:

"Ingman saa maidon maistumaan ja Opel saa muovin ruostumaan."

Tämä kirjoitus on suunnattu suoraan ja henkilökohtaisesti omalle vm- 96 Opel Astralle.

(Lempinimi pööppeli.)

Rakas Pööppelini. Olet taas pettänyt luottamukseni. Liian monta kertaa olen jaksanut uskoa siihen että sinä muutut. Mutta näköjään persoonasi ei anna sitä periksi että voisit joskus toimia niinkuin normaalin uljaan auton kuuluukin. Liian monta kertaa olen joutunut kärsimään mielialanvaihteluistasi kun et olekkaan halunnut käynnistyä. Tai kun olet päättänyt että on liian kylmä ilma ja jarrut ovat jäätyneet paikoilleen. JOSKUS JOPA KESKEN AJON. Liian monta kertaa olet jättänyt minut noloon tilanteeseen. Nimittäin keskelle tietä.

Minulle on koitettu puhua järkeä että vaihtaisin uljaan ratsuni johonkin luotettavampaan, mutta en ole suostunut. Aina olen koittanut sinusta positiivisesti ajatella että KYLLÄ SINÄ VIELÄ MUUTUT.

Nyt sinä pööppeli taisit suuttua suunnitelmistamme. Vaihtaa vihdoin ja viimein uusi ja tilavampi auto.

Nimittäin päätit LOSAHTAA justiisa ennenkö saatiin vietyä sinut vaihtoon. Pidit siis huolen että sinusta ei saa euron euroa hyvitystä vaihdosta. Kiitos siitä.

Nyt toivonmukaan tiemme erkanevat.(Tämä siis riippuu ihan siitä huoliiko edes romuttamo sinua hoiviinsa.)

Kiitti niistä epämukavista ja ei-niiin-turvallisista ajokilometreistä joita meille kuitenkin lahjoitit.

sonmoro!

Nii että ei olis kettää joka haluais ostaa meijän Opelia?

Iha hyvä menopeli jos vaan jaksaapi työntää!

.