Kyllä isi on ihana.

Viime viikko oli piiiitkä ja tuskanen viikko.

Ainaki meijän neitille.

Viis päivää melkein 40 asteen kuumeessa. Kuumeen syy jäi arvotukseksi koska mitään flunssa oireita tai muitakaan semmosia ei ollu. Pelkkä kuume vaan. Käytiin keskussairaalassaki selvittämässä että mistä vois johtua, mutta ei saatu vastausta sieltäkään. Vauvarokkoa aateltiin olevan, mutta eipä niitä näppyjäkään missään vaiheessa ilmestyny. No, pää asia että neiti on nyt terve ja taas täynnä virtaa.

Meillä ei mitään muuta tehty ko pötkötetty kokonaiset 5 pv.

 Onneksi isi oli kotona niin sen kans oli kiva pötköttää ja mieki sain välissä vähän hengähtää.

Kuten seuraavasta kuvasta huomaatta niin Sofian pusu vaihe vaan yltyy yltymistään.

Kauhia pusumoottori. :D 

Joskus suudelmat on niin intohimosia että neiti ottaa pussauskohteen päästä kiinni ja antaa oikein kuolasen pusun. Jotenka kuola kammoset, äläkää tulko meille.

(Hemppistely varotus. Tiedossa "aaaaaws" reaktion aiheuttavia isi ja lapsi kuvia)

<3

Sairastelun jäläkeen ilo oli ylimillään!

Soffilla (ja Lukaksella) siksi että pääsi mummun tykö La-Su yöksi.

JA ÄITILLÄ SIKSI ETTÄ TIEDOSSA OLI:

Juotavaa & ja hyvää seuraa!

Maria tuli nimittäin Rollo huudeille.

Suunnattiin komedia festivaaleille kattoon stand up esityksiä. (mm. Niko Kivelää ja Ismo Leikolaa)

Onneksi oltiin ostettu liput etukäteen ko nehä oliki ihan loppuunmyyty. Porukkaa käänty ovelta takasi.

Kerranki sai itte olla vahingonilonen ja hihitellä "buahahahah, kerranki oltiin viisaampia" :D

Sen jäläkeen ko oltiin naurettu mahamme kippeiksi niin suunnattiin tietenki taas amarillo mätöille.

Mums.

Amarillon jäläkeen tietenki tanssimaan. 

Sunnuntaina jalat ja pää huusi hoosiannaa.

Joo elekää kysykö. Mulla oli joku ihime juttu nuitten sormien kans. Vaikutti hyvältä idealta parin sidukan jäläkeen. Nyttekö kattelee niin  oon enemmänki sitä mieltä että olen vähä jäläkeen jääneen näkönen :DDD

p.s. Yhtä eukkoa mulla olis ihan mahottoman kova ikävä.

Ennää vähän päälle kuukausi niin sitten näjemme. JUU NOU ;)

Lukas Antti Armas

Kastepäivästä.

Meillä oli suurinpiirtein 20 henkilöä juhulimassa ristiäisiä.

Meinas vähän tila loppua kesken, mutta onneksi oli hyvä ilma niin osa porukasta sai hengailla takapihan terassilla.

Aamusta lyötiin pikkuherralle päälle vähän juhulavampaa vaatetusta.

Ja neitille kans.

 Pappi sai muuten sätkyn kesken tilaisuuen ku Sofia rupes kiljumaan ku ei saanu takaovea auki ku sillähä olis haluttanu ulos.

herkkkkkkuja. Kiiiiiitoskia heidihanhelle voileipäkakuista. Naminami.

Meittin väkerrys. Pursotuksetki menny ihan päin sitä ittiään, mutta ihan sama. :D

Ja toinen minun väkerrys.

Kumma tätin kans.

Serkuksilla oli vähän kiistaa siitä kuka saa ajaa autolla. :D

Isopappa.

Kummit ja vanhemmat.

isomummut ja papat.

Ja itte päivän juhulakalu.

Lukas Antti Armas

Olin ihan yllättyny ku Juhan kans ei tarttenu ollenkaan tapella että mikä pojalle pistetään nimeksi.

Kumpiki tykästy Lukas nimeen jotenka se tuli sitte etunimeksi.

Antti on Juhan papan nimi ja Armas taas sitte minun papan nimi.

Nytte kummallaki muksulla toiset nimet alkaa A kirjaimella, kun Soffin koko nimihän on

Sofia Aada Amalia.

Tietenki heti ku nimi on julukastu niin mullehan on tullu ihan hillitön tatuointi vimma.

Neitin nimi koristaa minun niskaa ja nytte oon suunnitellu tietenki että mihin kohtaan mie pistän pojun nimen.

Vähän tuntuu siltä että tälläkertaa tatuointi mennee jonnekki muualle ku tuonne niskaan.

Tullee muuten liian tökerön näkönen ku on liikaa kuviota samassa kohassa, ku nytte on jo neitin nimi ja sitte iso ruusu tatuointi lapaluun päällä. 

Noh, ompahan tässä aikaa suunnitella. 

:)

Synnytyksestä.

No jos nytte sais postausta aikaseksi.

Meillä on netti tökkiny koko viikonlopun ja mie oon ollu ihan hermo raunio ku ei ole päässy edes kunnolla facebookkiin. (Tiiän olen riippuvainen.)

Jos nyt jotaki siitä synnytyksestäki kertois.

Maanantai iltana kuuden aikaan alko tuntumaan kipeämpiä supistuksia kymmenen minuutin välein.

Mie tieteski aattelin että kyllähän nämä tästä lopahtaa, että tässä ei mihinkään synnärille vielä lähetä.

Kolme tuntia supistuksia tuli sen 10 min välein, mutta sittehä ne lopahtiki. 

Kattelin titanic elokuvaa rauhassa ja pistin sitte 11 aikoihin nukkumaan.

01.00 Heräsin ku alko taas supistelemaan, ei auttanu ku noussa ylös ku oli jo sen verta kipeitä että paikallaan olosta ei tullu mittään. Supistuksia alako tulleen 5 minuutin välein. Ja kipu oli vielä ihan siedettävissä joten en hoppuillu mihinkään suuntaan. Ja tietenki taas kerran ajattelin että paskat tässä vielä mihinkään synnärille pääse.

Mulla oli nimittäin iskostunu päähän jo semmonen ajatus että minussa on jotain vikaa ja että synnytys ei voi kyllä luonnollisesti lähtiä käyntiin. 

Vähän ennen kahta soitin kuitenki Heidille että jos se nyt varalta vois tulla meille yöksi, että on joku joka kattoo Sofiaa sitte jos pitääki lähtiä laitokselle. (Oltiin siis sofian kans kahestaan kotona, ku Juha oli töissä.)

Heiska tietenki kiiruhti sitte meille ja mie jatkoin kärvistelyä.

Vähän ennen kolmea supistusten väli oli 3 minuuttia ja alako olemaan jo tosi kipeitäki.

Sitte seuraavaksi soiteltiinki mummille että saa luvan hypätä aamulla ensimmäiseen linkkuun joka tulee Rovaniemelle päin että Heidi pääsee aamulla sitte töihin ja Sofialle on hoitaja.

Mummi nalakutti puhelimessa mulle että "Lähet nyt justiin sinne laitokselle, jos kerta polttojen väli on jo nuin pieni" Mie en vieläkään meinannu uskoa että lähtö tässä tulee joten en hoppuillu vieläkään.

Kello neljä yöllä mulla alako jo jalat pettään alta ku supistukset oli niin kipeitä.

Siinä vaiheessa sitä itekki sitte usko että lähtö tulee.

Sitte soitto Juhalle että "Alahan tulla sieltä töistä pois, nytte lähettiin."

Juhalla meni tulomatkaan semmonenn 40 min ja mie oottelin sen sitte rauhassa kotia ja lähettiin yhessä LKS:ään. Kello oli tässä vaiheessa 05.00.

Kätilö pisti minut vähäksi aikaa käyrille makkaan ja tutki.

Paikat oli 5cm auki.

Vaatteet vaihettiin ja siirryttiin suoraa synnytys saliin.

(Oli sama sali missä hengailtiin ku Sofiaki synty)

Salissa jaksoin kärvistellä pelkän ilokaasun voimalla sinne aamu kuuteen asti.

Kätilö taas tutki. Paikat oli tässä vaiheessa jo 8 cm auki. 

Kätilö ehdotti että nytte olis viiminen hetki pistää spinaali puudutus, tai jouvun synnyttään ilman minkäänlaisia puudutteita. 

Mie taisin samantien huutaa takasin että "No en tosiaankaan. Tahon kaikki maholliset puudutteet"

06.30 pistettiin spinaali. Joka vei kyllä tunnon joka paikasta.

Jopa jaloista. Seuraavaan tuntiin jalat ei totellu yhtään ja kätilön piti minut kääntää kyljeltä toiselle ku itte en pystyny jalakojani ohjailemaan :D

Spinaalin vaikutuksesta supistuksetki meni ihan epäsäännöllisiksi, joten sitte pistettiin se supistuksia voimistava tippa. (Lääkkeen nimeä en nyt muista.) 

Kello 08.35 paikat oli täysin auki ja sai ruveta ponnistamaan.

08.40 Syntyi sitte maailman ihanin pienin poika <3

Synnytyksen eka vaihe kesti siis 7 h 35 min

ja toinen vaihe 5 minuuttia.

<3

Ensimmäisen kylvetyksen jälkeen.

Ensimmäisen kerran isin sylissä <3

Hetken vanha poju <3

Ja mie selevisin hengissä. Ja ilman mitään traumoja.
Kätilöki sano että sulla ei kyllä kerenny edes hiki tulla! :D




Sairaalassa oltiin 2 vrk. 
Nytte opetellaan arki uudestaan. En voi oikein vieläkkään uskoa että meillä on kaks ihanaa pientä lasta <3

Daddy's girl.

Otsikostahan vois päätellä että tämä postaus kertoo Sofiasta.

Mutta yllätys ei kerro, vaan minusta.

Juha lähti eilen taas viikoksi töihin ja mie aloin miettimään mitä mie touhuan.

Ensin ajattelin että olen vaan kotosalla sofian kans ja näen kavereita.

Mutta yhtäkkiä iski hirviä ikävä.

OMMAA ISKÄÄ.

Isoa telkkaria ja valmiiksi täytettyä jääkaappia.

Plus tietenki niitä Pyssykylän kavereita.

Daddy dj:tä ei pahemmin ole näkyny ku mettästys on alakanu.

Huomenna se tullee kaheksi päiväksi kottiin ja lähtee taas sitte mettään.

Joten mie taijan lähtiä Sofian kans pariksi päivää sinne hengaileen.

 

 Saa ihan vappaasti nauraa mulle.

Minkäs teet. Iskä ku on aika huippu tyyppi niin sitä tullee aina välissä ikävä.

Tää pakkaa nyt tavarat ja lähtee pölistelemään Sodista kohen.

Terveisin: Iskän tyttö.

 

 

Tämän viikon kujeet.

Tämän viikon ohjelmistoon on kuulunut mm. meikän lemppari Hanhen vierailu.

 Eli Heidi Hanhi kävi yökyläilemässä.

Käytiin yhessä syöttämässä Heidin höyhenpukuisia/ sulkasatoisia ystäviä SORSIA.

Ne oli oikein lystikkäitä otuksia.

Kivaa oli siihen asti kunnes Lenni Lokinpojat huomas että missä me ollaan.

Lokit tuli sitte sorsimaan niitä sorsia ja ne ei saanu rauhassa ennää syyä meijän herkkuleivänmuruja.

söpö pari

Sorsan poikkane

Sofialla nauratti sorsat, mutta lokkeja se pelkäs ku ne pirut oli niin päällekäyviä.

 Heidi jatko matkaansa Ouluun festaroimaan torstaina.

Mulla mitkään festarit kiinnostanu ku tiedossa oli jotain paljon parempaa.

Nimittäin meittin supermummi tuli kylään. Ja itteasiassa on meillä vieläki.

Huomenna lähetään sitte yhessä pyssykylään. Me lähetään Sofian kanssa ilostuttaan anoppilan väkeä ja mumetsu lähtee takasi papan kainaloon.

Mummin kans ollaan kävelty ja kuljailtu pitkin kaupunkia.

Shoppailtukki vähän.

Isomummi ja Sofia

Mummin tavaramerkiksi muodostunut Fazerin käpykakku. Herkkupersus ostaa aina näitä. Mutta en valita, maistu mullekki.

Tätä laukkua oon himoinnu jo kauan ja itte en oo raskinu ostaa. Mummi vippas, ja meikä tykkää.

tapittaja

Tuon peilin kaveriksi kävin ostamassa lipaston Jyskistä. Ei maksanu ku 50 €. Tai no oikiastaan ei maksanu mitään ku saatiin häälahjaksi Jyskin lahjakortti.

Olin aika äijä. Kokosin lipaston itte. buahahha. Mummiki tarjos apua mutta kieltäyvyin. Karski jätkä tekkee kaiken alusta loppuun ite. 

 

Tämmöstä siis meille.

Hassun hauskaa viikonloppua kaikille!

Mie lähen anopin ruuille viikonlopuksi.

Son moro!

asunnon metsästys.

Ollaan suunniteltu paikkakunnan vaihtoa.
Rovaniemelle olis kova hinku.

Tänään käytiin innoissaan kattomassa paria asuntoa, mutta innostus loppu lyhyeen....
Heti ku käveltiin sisälle mie tulin pahalle tuulelle. Olis kuvitellu että asunto jossa on melkeen 700 euron vuokra, olis vähän parempi kuntonen, muttako ei niin ei.

Asusin mielummin koko perheen voimin bajamajassa, joka seki sais olla vielä puoleenvälliin täynnä paskaa, entä niissä läävissä mitä tännään käytiin kattoon.
.... asunto jahti jatkuu....
.. stay tuned..

Vanhoja kuvia.

Löysin hukassa olleen kuva-alapumin.
Elikkä näitä ihania lapsuus kuvia siis vuorossa.
Taas sai yksin naureskella ku näitä katteli.

...öhröm... se en ole minä.... no olen oikiasti.

... hetken olen teeskennelly herttasta....

Huiskutukka Tanja vs. Ei tukkaa ollenkaan Sonja
(Elikkä sisko ja mie )

Aamupuurot vissii maistu?

Kolomen kopla.
Minä, Veli nimeltä Niko ja sisko Tanja..
Voisko joku kertoa pikkasen nuista hiuksista ja vaatteista...
Ollaan vissiin tehty jotaki pahhaa ku tuolleen puettu. :D


Sielä niinkö kanat orrella.. Elikkä kaikki sisarukset.
Piiku, Tanja, Niko ja minä.

- pahoittelen kuvien laatua, en omista skanneria-