No jos nytte sais postausta aikaseksi.
Meillä on netti tökkiny koko viikonlopun ja mie oon ollu ihan hermo raunio ku ei ole päässy edes kunnolla facebookkiin. (Tiiän olen riippuvainen.)
Jos nyt jotaki siitä synnytyksestäki kertois.
Maanantai iltana kuuden aikaan alko tuntumaan kipeämpiä supistuksia kymmenen minuutin välein.
Mie tieteski aattelin että kyllähän nämä tästä lopahtaa, että tässä ei mihinkään synnärille vielä lähetä.
Kolme tuntia supistuksia tuli sen 10 min välein, mutta sittehä ne lopahtiki.
Kattelin titanic elokuvaa rauhassa ja pistin sitte 11 aikoihin nukkumaan.
01.00 Heräsin ku alko taas supistelemaan, ei auttanu ku noussa ylös ku oli jo sen verta kipeitä että paikallaan olosta ei tullu mittään. Supistuksia alako tulleen 5 minuutin välein. Ja kipu oli vielä ihan siedettävissä joten en hoppuillu mihinkään suuntaan. Ja tietenki taas kerran ajattelin että paskat tässä vielä mihinkään synnärille pääse.
Mulla oli nimittäin iskostunu päähän jo semmonen ajatus että minussa on jotain vikaa ja että synnytys ei voi kyllä luonnollisesti lähtiä käyntiin.
Vähän ennen kahta soitin kuitenki Heidille että jos se nyt varalta vois tulla meille yöksi, että on joku joka kattoo Sofiaa sitte jos pitääki lähtiä laitokselle. (Oltiin siis sofian kans kahestaan kotona, ku Juha oli töissä.)
Heiska tietenki kiiruhti sitte meille ja mie jatkoin kärvistelyä.
Vähän ennen kolmea supistusten väli oli 3 minuuttia ja alako olemaan jo tosi kipeitäki.
Sitte seuraavaksi soiteltiinki mummille että saa luvan hypätä aamulla ensimmäiseen linkkuun joka tulee Rovaniemelle päin että Heidi pääsee aamulla sitte töihin ja Sofialle on hoitaja.
Mummi nalakutti puhelimessa mulle että "Lähet nyt justiin sinne laitokselle, jos kerta polttojen väli on jo nuin pieni" Mie en vieläkään meinannu uskoa että lähtö tässä tulee joten en hoppuillu vieläkään.
Kello neljä yöllä mulla alako jo jalat pettään alta ku supistukset oli niin kipeitä.
Siinä vaiheessa sitä itekki sitte usko että lähtö tulee.
Sitte soitto Juhalle että "Alahan tulla sieltä töistä pois, nytte lähettiin."
Juhalla meni tulomatkaan semmonenn 40 min ja mie oottelin sen sitte rauhassa kotia ja lähettiin yhessä LKS:ään. Kello oli tässä vaiheessa 05.00.
Kätilö pisti minut vähäksi aikaa käyrille makkaan ja tutki.
Paikat oli 5cm auki.
Vaatteet vaihettiin ja siirryttiin suoraa synnytys saliin.
(Oli sama sali missä hengailtiin ku Sofiaki synty)
Salissa jaksoin kärvistellä pelkän ilokaasun voimalla sinne aamu kuuteen asti.
Kätilö taas tutki. Paikat oli tässä vaiheessa jo 8 cm auki.
Kätilö ehdotti että nytte olis viiminen hetki pistää spinaali puudutus, tai jouvun synnyttään ilman minkäänlaisia puudutteita.
Mie taisin samantien huutaa takasin että "No en tosiaankaan. Tahon kaikki maholliset puudutteet"
06.30 pistettiin spinaali. Joka vei kyllä tunnon joka paikasta.
Jopa jaloista. Seuraavaan tuntiin jalat ei totellu yhtään ja kätilön piti minut kääntää kyljeltä toiselle ku itte en pystyny jalakojani ohjailemaan :D
Spinaalin vaikutuksesta supistuksetki meni ihan epäsäännöllisiksi, joten sitte pistettiin se supistuksia voimistava tippa. (Lääkkeen nimeä en nyt muista.)
Kello 08.35 paikat oli täysin auki ja sai ruveta ponnistamaan.
08.40 Syntyi sitte maailman ihanin pienin poika <3
Synnytyksen eka vaihe kesti siis 7 h 35 min
ja toinen vaihe 5 minuuttia.
 |
| <3 |
 |
| Ensimmäisen kylvetyksen jälkeen. |
 |
| Ensimmäisen kerran isin sylissä <3 |
 |
| Hetken vanha poju <3 |
Kätilöki sano että sulla ei kyllä kerenny edes hiki tulla! :D
Sairaalassa oltiin 2 vrk.
Nytte opetellaan arki uudestaan. En voi oikein vieläkkään uskoa että meillä on kaks ihanaa pientä lasta <3
