Meijän päivä.

Herätyskello pirahti 06:40.

Niinkö joka helekutin arki aamu.

Ei auta ku noussa ylös ja käyä napsauttamassa ( valamiiksi ladattu) kahavin keitin päälle.

Sen jäläkeen hipsiä hipihiljaa tupakalle.

Aina yritän olla muka joku maailman hiljasin ninja aamulla, ettei lapset herräis.

Epäonnistun. Joka aamu.

Tupakilta palatessa sohvalla kaks tämän näköstä tyyppiä:

 Non jo reippaasti käyny lyömässä telekkarin päälle ja kattovat mtv junioria.

Lukelta vaipan vaihot sitte kahavikuppi kätösiin ja eiku peilin etteen.

Meikatessa onnistun tökkäämään ripsiharjan silimään.

Ai jum....vit.....saat....

Kävi kipeästi, ja oikiastaan käy vieläki vaikka klo on jo puoli kymmenen illalla.

Koitappa siinä sitte jatkaa sitä pakkelin laittoa ku toinen silimä on tulipunanen ja valluu vettä niinkö raanasta. Vituiksiha se meni.

Hampaitten pesut, lasten kans taistelua vaatteitten pukemisesta.
Ja se taistelu on ylleensä niin kova( ainaki Luken kohalla) että meikäläisen dödöt kerkiää pettää jo ennenkö päässään ulko-ovesta ulos.

Tarhareput matkaan ja menoksi.

Juha lähti viemään. Ensin lapset tarhalle ja minut sitte kouluun. 

Koulussa ekat tunnit oli kirurgian hoitotyötä, käsiteltiin kivunhoitoa sun muuta.

Mielenkiintoset tunnit.

Kahavipaussi ja koulu jatkui aiheella Mielenterveyden tukeminen.

Ensimmäistä kertaa kyseinen mies opettaja opettamassa meitä, ja oli kyllä taas mielenkiintoiset ja mukaansa tempaavat tunnit.

Opettaja puhui imppaamisesta ja alkoholin käytöstä.

" Tiiättäkö että yks känni tappaa teiltä 100 000 hermosolua?"

" Mutta onneksi meillä on tuota reserviä, joten saatta ryypätä ihan rauhassa!" 

Ja opettaja kertoi myös että hänen tykönä oli ollut lapsen lapset vierailulla...

" Siinä mieskin oppii konttaamaan, iliman sitä viski pulloa!"

:D

Olisin voinu olla loppupäivän nuilla tunneilla, harmi vaan kun niitä ei ollut kuin neljä.

Sitte hypättiin jalkojen ja ihonhoidon tunnille. Tässä vaiheessa väsymys alko viemään voiton meikäläisestä. Pää oli yhtä mössöä.

klo 15:40 koulupäivä loppuu ja Juha ootteli jo pihalla.

Eiku hakkeen lapsia.

Päätettiin matkalla että lähetään käymään ruuan jäläkeen sitte prismassa.

päiväkodilla

Lukas oli tarhasta haettaessa ihan kiukkupussi tuulella.

Itku alko jo tarhan pihalla.
Jatkui autossa.

Äiti ei kelevannu ottamaan autosta ulos, vaan jätkän suusta kuulu että " haluan isin".

Asia selevä.

Siirryin sitte ottamaan Sofiaa pois autosta.

Sieltä kuulu kans

" ET SINÄ, VAAAN ISI"

Jaha. Tännään on taas vissiin semmonen Äiti on pyllystä päivä.

Seuraavat Lukaksen kiukut kohdataan heti ovesta sissään tullessa.

Ulkovaatteet pitäs saaha pois, mutta ku Herraa ei sais riisua, ja itte ei vielä kunnolla osata.

"Riisu, Älä koske, riisu, Älä koske, riiiisuuuuu, älääää" 

Tämä huudon sekainen monologi jatkuu seuraavat 5min.

Kohta 2 v:n elämä on joskus yllättävänki vaikiaa.

Nopiasti pöperöt pannulle.

Lukaksenki kiukku vähän laantuu, ku herra saa vattaan täytettä.

Ruuan jäläkeen, hölmöiltiin hetki sohovalla ja leikittiin tabletin kameralla.

Mulla taas kahavi paussi ja lapset jäi touhuaan olkkariin.

Kahavin aikana valamistauduttiin Juhan kans taas henkisesti, kohtaamaan Lukaksen pukemis kiukku.

Mutta kaikkien yllätykseksi jätkä ei välittäny yhtään mittään.

Vilautti jopa hymyn.
Rasti seinään.

Tällä kertaa päästiin siis helepolla.

Sofiakin jopa ihan oma-alotteisesti alako pukkeen.

Prismaaan siiis.

Kaksi autokärryä ja lasten tunkeminen sinne.

Sofia kelpuutti äitin työntelemmään omaa rallikiesiään ja me lähettiinki sitte kattelemaan kaikkia ihania sisustusjuttuja ja muumimukeja.

Kaupasta tarttu mukkaan (taas kerran) muumimuki ja lapsille jotain pientä sisustushömppää huoneeseen.

Olin henkisesti valmistautut myös saamaan osani 2vuotiaan kiukusta kauppareissun aikana, mutta sitäkään ei onneksi tällä kertaa tapahtunu.

Kerranki sai lähtiä kaupasta pois naama hymyssä suin, ja yhtä muumimukia rikkaampana.

Kotona alako jo väsy painaa päälle, lapsille ja mulle.

Lapset löllötteli sohvalla ja katteli telkkaria isin kans, mulla rupes kiukku haisemaan.

Ärsytti ku väsytti ja tiesi että on kotitreeni päivä.

Ei olis napannu yhtään.

Mutta ei auttanu ko alakaa hommiin.

Reilun 40 minuutin huhkimisen tuloksena oli 

helekutin hikinen, mutta hyvän tuulinen akka.

Treeni vei kiukun mennessään.

Onneksi.

Hikkoilun jäläkeen lapset iltapalalle ja hampaitten pessuun.

Lukas ja Juha leikki putkirullalla.

Lukashan ei suostu pesemään hampaita.

Saadaan taas nauttia aimo annos pikku herran raivokohtausta.

Tällä kertaa monologi kuuluu näin:

" HALUAN PURKKAA. EN HALUA PURKKAA. HALUAN PURKKAA. EN HALUA PURKKAA. HALUAN PURKKAA. EN HALUA PURKKAA"

Jätkän rauhotuttua, sovittiin että ollaan kavereita ja otetaan purkkaa sitte huomenna.

Ja eiku hyvän yön pusut ja laulut.

15 min niin huoneessa on jo ihan hilijasta.

Soffi nukkuu täyttä päätä ja lukas yrittää ajjaa sängystä käsin pikkuautolla pöydällä.

Kello on 20:30

Tää tyyppi täällä aukas tietokonneen, ootti 30 min että kaikki kuvat lattaa bloggeriin ja rupes näpyttään.

Nyt suihkun kautta hellun kainaloon.

Ja huomenna sama homma eessä. :)

ÖTYJÄ.