tsippadai ja sillee.

Perrjantai päivänä ooteltiin aamusta asti käjet syyhyten että kello olis kolome.

Kolmelta aukes nimittäin Suomen Tivoli.

Sofiaa piti lähtä käyttään sielä ja voi että neiti tykkäs käyä isin kans laitteissa.

Itte aattelin että säästän sen pään ja mahan sekottamisen sinne särkänniemeen.

 Jotenka mie ja Lukas pysyttiin ihan jalat maan pinnalla ja katteltiin ku tyypit kävi laitteissa.

Soffilla oli ensin aika kauhistunu ilime ku meni ensimmäiseen laitteeseen, mutta ei sitä kauaa kestäny.

Kohta neitillä oli hymy korvissa ja oli ihan innoissaan.

Puoltoista tuntia hilluttiin tivoli alueella ja sitte allekirjottaneen olkapäät kärtsäs auringossa ja pikku neitiä rupes väsy painamaan kaiken riehumisen jäläkeen joten suunnattiin takasin kotia.

Hikipossu ja Lukas.

Neiti ekkaa kertaa huvipuistossa!

Maailman pyöräänki ne uskaltautu.

Lukaksella ei palijoa tivolin hulinat vielä kiinnostanu.

Kotona Sofia simahti samantien päikkäreille ja mie rupesin valamistelleen.

Pakkasin kimpsut ja kampsut.

Sitte ko kumpiki lapsi oli ihanan rauhallisia niin soitin nopsaa Heidille että TULE NYTTE HAKKEEN ennenkö jompi kumpi rupiaa huutamaan ja mulle tullee sitte ihan paska fiilis ko lähen sillonko ne itkee.

No Heidihän tuli hakkeen.

Siiiterikaupan kautta heiskan kämpille laittautumaan.

Seuraava kuva kyllä kertoo meittin illan fiiliksistä:

FREEEEEDOOOOOM.

<3

Yritettiin me välissä olla niinkö normaalikki ihimiset.

Heidin kämpiltä suunnattiin yhen kaverin tykö keskustaan ja ei meinattu muistaa koko baariin lähtemistä ko oli niin paljon juttua. Puoli yheltä hoksattiin etttä eiiii helevetti nytte on pakko lähtiä tai sitte ei keretä ollenkaan tanssimaan. Suunnattiin Onnelaan ja tanssittiin pilikkuun asti. Hillittömät korot ja monen tunnin tanssiminen sai aikaan sen että mulla jomottaa vieläki jalakoja. 

Oli ihan huippu hauska ilta ja olin tosiaanki sen tarpeessa.

Nytte taas jaksaa puuuhastella kotona!

Lauantai päivästä voin kertoa hyvin lyhyesti:

OLOT OLI.

Mutta onneksi hellu passas minua koko päivän niin minun ei hirveesti tarttenu sohvan pohjalta noussa.

Eipä tässä muita juduja ollukkaa.