Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rakkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rakkaus. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. heinäkuuta 2013

Instagrammi puklaus, olokeepa hyvä.

 Mulla on ollu kaks pulmaa. 

Miten jaksaa kantaa mukana helevetin isoa kamera laukkua oman käsilaukun lisäksi?

Ja

Miten jaksaa aukassa kannettava ko puhelimellaki pääsee nettiin?
Noh puhelimella ei paljoa jaksa mitään postauksia vääntää niin siksi täälläki ollu niiin hilijasta.

Ko en oo jaksanu sitä järkkäriä raahata paikasta toiseen niin puhelimella on tullu räpsittyä sitte senki eestä kuvia. Kävi jopa mielessä että se nokian uus kamera jossa on kännykkä samassa olis aika otollinen vaihtoehto mulle. Pieni ja näppärä 41 megapikselin pakkaus.
Ainoa huonopuoli siinä on että se on nokialainen. Ja toisekseen.
Kuka oikiasti haluais semmosen kameran joka kesken kuvaus session alakas soimaan.


Ja sitte se kannettavan aukasemisen puluman oon kyllä ratkassu.
Tietokoneen aukasu on ollu niin työlästä sen takia ko meillä ei ole ollu oikiastaan mittään muuta paikkaa datailla ko keittiön pöytä. Ja keittiöönkö meet datailemaan niin saat olla rauhassa 2 minuuttia ja sitte sulla on 2 räkänokkaa siinä vieressä vinkumassa että "äitiiiii, anna päärynää. Äiti mie haluan maitoa. Äiti sitä ja tätä ja tuota" Ja se siittä rauhaisasta nörttihetkestä.

Nyt on käyty Ikeassa mutka ja mie sain vihdoin ja viimein oman rauhaisan nörttipaikkani.
Problem solved.

Olohuoneen rauhaisa nurkka jossa ei ole jääkaappia lähettyvillä niin lapsille ei ole mitään mitä multa vinkua. Paitti eiköhän ne vielä jotaki keksi.


Me ollaan tässä parin viikon sissään pyörähetty kaksissa häissä.
Onnea vielä Anulle ja Ilkalle.
Sekä Hennalle ja Jukalle.




Nii ja meki ollaan oltu muka ihan in lööv.

Kesä ja kärpäset...Ne on saanu minun ja hellun päänupin sekasin, ko kerta ihan samassa kuvassaki ollaan poseerattu.

Tiistaina juhulittiin 2v hääpäivää.

Aamulla ko heräsin niin keittiön pöyvällä ootti kortti jossa luki:

S <3 J 1V

En voinu mittään muutako alakaa nauraan ja korjasin sitte Juhalle että me ollaan kyllä oltu 2 vuotta naimisissa.
Hellu ei meinannu uskoa millään, jotenka heti hääpäivän aamusta meillä meni tappeluksi.
Käskin herraa tarkastammaan päivämäärän sormuksesta.
Sitte se vihdoin ja viimein usko.

Korjas kyllä tilanteen sanomalla " No sinun kans on niin kiva olla että aika mennee niin nopiaa" 



 Hääpäiväksi leipasin sitruuna-suklaa kakkusen. oli hyvvää.

Ja vihdoinki sain hyvän syyn ottaa käyttöön se vähän prameampi astiasto.
Villeroy & boch new wave.
Ah.

Juhalla on nuihin astioihin käyttö ja koskemiskielto mutta tän kerran annoin senki syyä semmosesta.



Nii ja kuvasaldoa ikean reissusta:

( Hellu niin ilosena ko se taas reppana luuli että mennään pelekästään nuuskaa ostaan, just ennen kuvan ottoa paljastin että " HEI SIE PÄÄSET MINUN KANS IKEAAN")

 Ja ilime oli kyllä kymmenen kertaa myrtsimpi siinä vaiheessa ko käveltiin kassalle.
hihi.


Uusi nörttinurkkaus piettää sisällään tietsikkapöyvän, rottinkituolin ja lampun. Plus tieteski lampaantalijan.




Nii ja tännään on käyty taas laittaan pieni läntti mustetta ihhoon.
Tatuointi tuli korvan taakse ja mie hoksasin sitte vasta ko menin tatuoitavaksi että PASKA MIE EN MUISTANU PESSÄ AAMULLA KORVIA.
Ja sitte vaan paniikinomaisesti mietin itekseni että mitähä tuo tatuoija tuumaa jos sieltä minun korvasta kurkistelleeki joku vaikkupallo.
Ei sieltä vissiin kurkistanu. Ko ei se ainakaan puhunu mittään.


Kaks vuotta oon suunnittellu että laitan kyseisen tatuoinnin.
Oon tullu siihen tulokseen että ei se vaihtamalla parane. <3

Hienon näkönen tuo tähti ko se on vielä ihan muodoton ko se turpos ihan mielettömästi tuosta kohalta. Oon pallerokorva tällähetkellä. Toivottavasti laskis turvotus noppeesti niin sais tähti sakaransa oikeille kohille :D

Ja jos joskus pitäski vaihtaa niin sitte pittää vaan ettiä joku JALMARI tilalle.

No ei silti.

Emmie vaiha.

Vaikka Jalmari olis kyllä aika kiva nimi.

Jallu, Jalmasteri.

Okei nyt mie lopetan.

heihei. 


( Ensviikolla me lähetään seikkailemmaan Norjaan) :))))))))

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Teijän pyynnöstä: se rakkaustarina.

 (Tarinaa lyhennetty reilusti )
Olipa kerran kömpelö naisen alaku nimeltä Sonja.
Sonja oli 9 luokkalainen ja välillä hieman omintakeinen makeinen.Niinkö pandan karkitki.
Sonja oli kavereiden kanssa linja-auto asemalla ja lauloi jostain tuntemattomasta syystä "On sulla muodot veenuksen" kipaletta. Siinä laulamisen lomassa Sonja kaatui ja siitä lähti sitte hillitön naurun remakka. 
Sonja nauroi räkäposkella linja-autoaseman eteisessä. Selällään makoillen, tietenkin.

Olipa kerran myös Juha. Pitkätukkanen hevimiehen alaku. Joka kävi lukiossa ensimmäistä vuottaan.
Juha hengaili usein linja-autoasemalla koska asu syrjäkylillä ja meni aina linkulla kotiin.
Juha sattui olemaan samaan aikaan linja-auto asemalla kun Sonja räkänokka.

Illalla kömpelölle tyvärelle tuli tekstiviestiä.
Pitkätukkaselta Juhalta. 
Juhan ensimmäinen tekstiviesti meni suurinpiirtein näin : "Mitä helevettiä sie sekoilit sielä linja-auto asemalla?"
Kohta Juhalle selvisi että Sonja ei sekoillu vaan oli ihan normi ittensä.
Tästä lähti liikkeelle tekstareitten vaihto.

Sitte jossain vaiheessa nähtiin ja tutustuttiin sitte paremmin.

Tutustumisen seurauksena sitte käviki niin että nämä kaks räkänokkaa alako seurustelemaan. 
Päivämäärähän oli 31.10.2005.

Siinä sitte seurusteltiin semmoset puolivuotta ihan vaan "tykkään sinusta"- meiningeillä.
Puolenvuojen jäläkeen Pitkätukkanen hevimies sano sille kömpelölle räkänokkaselle naisen alulle, että:
Mie rakastan sinua.
Ja räkänokkanen naisenalaku  vastas samalla lailla takasin.

Kaks vuotta jatkettiin sitte ihan normi seurustelu hommia että kyläiltiin toistemme luona ja tutustuttiin toistemme perheisiin. 
Vuonna 2008 kesällä piti sitte Sonjan aiheuttaa omalle iskälle sydänsuruja(ko se oli viiminen sisaruksista joka asu vielä kotona.) ja todeta:
"Iskä hei, me löyettiin Juhan kanssa asunto ja muutetaan yhteen. Abauttiarallaa ensviikolla"

 * sitte me vaan onnellisesti asuttiin yhessä*
*No okei, tapeltiinki me välissä.*

16. 04. 2009
Sillon me sitte mentiin kihloihin.
Mie olin hirviässä flunssassa niin Juha lykkäs mulle sormuksen sormeen ja sanoi: Sinut on ylennetty. Ei muuta.
Sillä oli samasella hetkellä myöskin nuuskahuulessa.
Romanttista, eikö?
No oikiasti se oli aika romanttista, ainaki minusta.
<3

Reilun  vuojen päästä kihlauksesta saattoi jo huomata kuinka Sonjasta oli muotoutunut melkoinen pallo.
Sonja odotti vauvaa.

Vauva nimeltä Sofia syntyi 15.11. 2010.
Sonjasta tuli äiti ja Juhasta tuli isi.

.

Sonja ja Juha päätti että  haluaa kattella toistensa naamoja loppuelämänsä ajan.
Ja sanoivat tahdon 16. 07.2011

Ja hääyönä ne vissiin touhus muutaki ko pelas monopolia.
Reilu kuukaus myöhemmin semmoseen hassuun tikkuun piirty kaks viivaa.
Ja niin Sonja alako taas pyöristymään.

Pyöristymisen seurauksena Juha varmaan muutaman kerran kerkes jo miettiä että minkä hullun kans soli naimisiin menny. Sonja pallerolla nimittäin hormonit veti vähä ylikierroksilla ja välillä kilahti ihan kunnolla.
Joskus saatettiin jopa vettää itkupotku raivarit pelekästään siitä ko Juha oli syönyt esim. Sonjan vanukkaan.

Onneksi Sonja ei jäänyt palleroksi.

17.04.2012 Syntyi ihana pieni poika Lukas.
Juhasta tuli isä pienelle pojalle. Ja Sonjasta äiti. Sofiasta tuli samalla huolehtiva isosisko.


Tännään ollaan oltu yhdessä tasan 7 vuotta.
Siihen seittemään vuoteen on mahtunu paljon.
Hirviästi rakkautta.
Välissä ihan oikeita hirveitä tappeluitaki.
Mutta niistä tappeluista me ollaan päästy yli.Yhessä.
 Ja toivonmukkaan ollaan vielä ruttusina mummoina ja pappoinaki yhessä.

Ja tähän ei nyt voi kirjottaa että The End, koska tämä tarina ei ole lopussa.

Elikkä, lopetus vois olla vaikka:

To be continued.




maanantai 3. syyskuuta 2012

Kyllä isi on ihana.

Viime viikko oli piiiitkä ja tuskanen viikko.
Ainaki meijän neitille.
Viis päivää melkein 40 asteen kuumeessa. Kuumeen syy jäi arvotukseksi koska mitään flunssa oireita tai muitakaan semmosia ei ollu. Pelkkä kuume vaan. Käytiin keskussairaalassaki selvittämässä että mistä vois johtua, mutta ei saatu vastausta sieltäkään. Vauvarokkoa aateltiin olevan, mutta eipä niitä näppyjäkään missään vaiheessa ilmestyny. No, pää asia että neiti on nyt terve ja taas täynnä virtaa.



Meillä ei mitään muuta tehty ko pötkötetty kokonaiset 5 pv.
 Onneksi isi oli kotona niin sen kans oli kiva pötköttää ja mieki sain välissä vähän hengähtää.
Kuten seuraavasta kuvasta huomaatta niin Sofian pusu vaihe vaan yltyy yltymistään.
Kauhia pusumoottori. :D 
Joskus suudelmat on niin intohimosia että neiti ottaa pussauskohteen päästä kiinni ja antaa oikein kuolasen pusun. Jotenka kuola kammoset, äläkää tulko meille.


(Hemppistely varotus. Tiedossa "aaaaaws" reaktion aiheuttavia isi ja lapsi kuvia)

<3

Sairastelun jäläkeen ilo oli ylimillään!
Soffilla (ja Lukaksella) siksi että pääsi mummun tykö La-Su yöksi.




JA ÄITILLÄ SIKSI ETTÄ TIEDOSSA OLI:
Juotavaa & ja hyvää seuraa!

Maria tuli nimittäin Rollo huudeille.
Suunnattiin komedia festivaaleille kattoon stand up esityksiä. (mm. Niko Kivelää ja Ismo Leikolaa)
Onneksi oltiin ostettu liput etukäteen ko nehä oliki ihan loppuunmyyty. Porukkaa käänty ovelta takasi.
Kerranki sai itte olla vahingonilonen ja hihitellä "buahahahah, kerranki oltiin viisaampia" :D

Sen jäläkeen ko oltiin naurettu mahamme kippeiksi niin suunnattiin tietenki taas amarillo mätöille.
Mums.
Amarillon jäläkeen tietenki tanssimaan. 

Sunnuntaina jalat ja pää huusi hoosiannaa.


Joo elekää kysykö. Mulla oli joku ihime juttu nuitten sormien kans. Vaikutti hyvältä idealta parin sidukan jäläkeen. Nyttekö kattelee niin  oon enemmänki sitä mieltä että olen vähä jäläkeen jääneen näkönen :DDD



p.s. Yhtä eukkoa mulla olis ihan mahottoman kova ikävä.
Ennää vähän päälle kuukausi niin sitten näjemme. JUU NOU ;)

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Ensimmäinen puhelimella tehty postaus!



Mie sain eilen pienen idean.
Tänään sitte suunnattiin tiimariin ja käytiin hakkeen välineet että saahaan idea toteutettua.

Lankaa ja pyykkipoikia! Muuta ei tarvitukkaan!

Sitte me ruvettiin mummin kans pyörittään helevetin pitkää lankaa naruksi.
Vihriää ja vaalianpunasta väriä tietenki.





Sitte taulukoukuilla naru kiinni seinään ja pehmot pyykkipojilla sinne kiinni.

hihi. Minusta ainaki tuli kivan näkönen.
Pyykkipojat tietenki järjesteltiin niin että joka toinen on vihriä ja joka toinen vaalianpunanen.



Sielä pupujussi riepu korvastansa roikkuu.




Nii ja kuten otsikosta luitta.
Teen ekaa kertaa postauksen puhelimellani.

Puhelin on mulle semmonen henkireikä.
Se pittää olla aina  vimosen päälle.
Ja AINA MUKANA.
Nukunki puhelin tyynyn alla.


Ikänä en oo mittään muutako nokialaisia puhelimia omistanu.
Kaks edellistä nokian puhelinta on ollu täysiä susia,  jotenka päätin että nokian ja minun tiet eroavat.
Joo tiiän nokialla  menee tällä hetkellä tosi huonosti ja niitä pitäs tukea ja ostaa niiden kännyköitä...
...MUTTA TEHKÄÄ JUMALAUTSI PAREMPIA PUHELIMIA NIIN SITTE VOIS ONNISTUAKKI.
Uusista Lumia puhelimista en tykkää ollenkaan. Käyttöjärjestelmä ei ollu minusta ollenkaan hyvä.

Jotenka mie  kävin tännään kaupasta hakkeen ittelleni uuden bestiksen.
Ja söin jälleen sanani. Oon joskus vannonu etten ikuna osta mittään samsung hinghungia. Miten taas kävi.

Uuden rakkauteni nimi on

Samsung galaxy s3.


'
Tällä hetkellä oon vielä vähän hukassa puhelimen kans, mutta eikhä se tästä pikkuhilijaa.

Ja tässä vaiheessa on varmaankin paikallaan esittää anteeksi pyynnöt omalle rakkaalle aviomiehelleni.
Joka ei ymmärrä että miksi puhelimella pitäisi voida tehdä muutakuin soittaa ja tekstata. Tai maksaa siitä enempää kuin 50 €. Ja joka vastusti uuden puhelimeni hankintaa viimeiseen asti. (Tai siis siihen asti että oli kotona ja palasi takaisin töihin, jolloin tämä vihuliainen vaimoke hipsi salaa puhelinkauppaan. )¨

Elikkä. SORI KO EN TAASKAAN TOTELLU.
LAV JUU.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Ensimmäinen hääpäivä.


Hui, siitäki on jo vuosi ko nämä kaks tyyppiä hikkoili ko pikku possut kirkon alttarilla ja takelteli suustansa sanan: Tahdon. 

Nopiasti se yks vuosi vierähti.

Avioliitto on sitä, että nainen pyytää miestään riisumaan pyjamansa - pestäkseen sen.
 (Ria Wagner)

Aviomies on hän, joka auliisti lupaa täyttää pyyntösi, mutta ei ole vielä hievahtanutkaan kun olet tehnyt sen jo itse.
(Deborah Collins)

Aviomies on hän, joka rymistelee sisään huutaen "Hei rakkaani" - ja suutelee sitten kissaa.
(J. Rainbow)

Aviomies on hän jota ennen toivoisit kuolevasi - ettet joutuisi elämään ilman häntä.
(M: Larter)

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Synnytyksestä.

No jos nytte sais postausta aikaseksi.
Meillä on netti tökkiny koko viikonlopun ja mie oon ollu ihan hermo raunio ku ei ole päässy edes kunnolla facebookkiin. (Tiiän olen riippuvainen.)

Jos nyt jotaki siitä synnytyksestäki kertois.

Maanantai iltana kuuden aikaan alko tuntumaan kipeämpiä supistuksia kymmenen minuutin välein.
Mie tieteski aattelin että kyllähän nämä tästä lopahtaa, että tässä ei mihinkään synnärille vielä lähetä.
Kolme tuntia supistuksia tuli sen 10 min välein, mutta sittehä ne lopahtiki. 
Kattelin titanic elokuvaa rauhassa ja pistin sitte 11 aikoihin nukkumaan.

01.00 Heräsin ku alko taas supistelemaan, ei auttanu ku noussa ylös ku oli jo sen verta kipeitä että paikallaan olosta ei tullu mittään. Supistuksia alako tulleen 5 minuutin välein. Ja kipu oli vielä ihan siedettävissä joten en hoppuillu mihinkään suuntaan. Ja tietenki taas kerran ajattelin että paskat tässä vielä mihinkään synnärille pääse.
Mulla oli nimittäin iskostunu päähän jo semmonen ajatus että minussa on jotain vikaa ja että synnytys ei voi kyllä luonnollisesti lähtiä käyntiin. 

Vähän ennen kahta soitin kuitenki Heidille että jos se nyt varalta vois tulla meille yöksi, että on joku joka kattoo Sofiaa sitte jos pitääki lähtiä laitokselle. (Oltiin siis sofian kans kahestaan kotona, ku Juha oli töissä.)

Heiska tietenki kiiruhti sitte meille ja mie jatkoin kärvistelyä.
Vähän ennen kolmea supistusten väli oli 3 minuuttia ja alako olemaan jo tosi kipeitäki.
Sitte seuraavaksi soiteltiinki mummille että saa luvan hypätä aamulla ensimmäiseen linkkuun joka tulee Rovaniemelle päin että Heidi pääsee aamulla sitte töihin ja Sofialle on hoitaja.

Mummi nalakutti puhelimessa mulle että "Lähet nyt justiin sinne laitokselle, jos kerta polttojen väli on jo nuin pieni" Mie en vieläkään meinannu uskoa että lähtö tässä tulee joten en hoppuillu vieläkään.

Kello neljä yöllä mulla alako jo jalat pettään alta ku supistukset oli niin kipeitä.
Siinä vaiheessa sitä itekki sitte usko että lähtö tulee.
Sitte soitto Juhalle että "Alahan tulla sieltä töistä pois, nytte lähettiin."
Juhalla meni tulomatkaan semmonenn 40 min ja mie oottelin sen sitte rauhassa kotia ja lähettiin yhessä LKS:ään. Kello oli tässä vaiheessa 05.00.

Kätilö pisti minut vähäksi aikaa käyrille makkaan ja tutki.
Paikat oli 5cm auki.
Vaatteet vaihettiin ja siirryttiin suoraa synnytys saliin.
(Oli sama sali missä hengailtiin ku Sofiaki synty)

Salissa jaksoin kärvistellä pelkän ilokaasun voimalla sinne aamu kuuteen asti.
Kätilö taas tutki. Paikat oli tässä vaiheessa jo 8 cm auki. 
Kätilö ehdotti että nytte olis viiminen hetki pistää spinaali puudutus, tai jouvun synnyttään ilman minkäänlaisia puudutteita. 
Mie taisin samantien huutaa takasin että "No en tosiaankaan. Tahon kaikki maholliset puudutteet"

06.30 pistettiin spinaali. Joka vei kyllä tunnon joka paikasta.
Jopa jaloista. Seuraavaan tuntiin jalat ei totellu yhtään ja kätilön piti minut kääntää kyljeltä toiselle ku itte en pystyny jalakojani ohjailemaan :D

Spinaalin vaikutuksesta supistuksetki meni ihan epäsäännöllisiksi, joten sitte pistettiin se supistuksia voimistava tippa. (Lääkkeen nimeä en nyt muista.) 

Kello 08.35 paikat oli täysin auki ja sai ruveta ponnistamaan.

08.40 Syntyi sitte maailman ihanin pienin poika <3

Synnytyksen eka vaihe kesti siis 7 h 35 min
ja toinen vaihe 5 minuuttia.



<3

Ensimmäisen kylvetyksen jälkeen.

Ensimmäisen kerran isin sylissä <3

Hetken vanha poju <3


Ja mie selevisin hengissä. Ja ilman mitään traumoja.
Kätilöki sano että sulla ei kyllä kerenny edes hiki tulla! :D




Sairaalassa oltiin 2 vrk. 
Nytte opetellaan arki uudestaan. En voi oikein vieläkkään uskoa että meillä on kaks ihanaa pientä lasta <3

torstai 19. huhtikuuta 2012

Tiistaina 17.04-2012 se odottaminen loppui.

Meijän perheeseen syntyi tiistai aamuna kello 08.40  pieni poika <3

Hurmurin mitat oli syntyessä 3235g ja 50,5 cm.

pieni mies <3



Tänään päästiin kotiin.
Synnytyskertomuksen kirjottelen sitte ku ollaan kunnolla päästy rauhottumaan kotiin.


isosisko ja pikku veikka.

<3

perjantai 2. maaliskuuta 2012

moro.

Piti vähä värkätä webkameralla.

Sitte piti yrittää vähän söpistelläkki vaikka oon ihan muumin muotonen.
Tänään Sofia lähtee viikonlopuksi mummolle hoitoon. Vietetään Juhan kanssa viikonloppu kahestaan, ladataan vähän akkuja ennenku alkaa muuttohommat ja vauvarumba taas uusiksi. Nii ja pitäs se vissiin vähän pakatakki. Huhui, mie ainaki oon lepoviikonlopun tarpeessa. Yöunien laatu ku ei ole yhtään parantunu ja vieläki nukutaan semmosta 3-4 tuntia per yö. Selekä reistailee ja jokapaikkaa pakottaa. Eilen oli neuvolapäivä. Sain sieltä matkaan ittelleni verenpainemittarin ja niitä ihimeen pissatikkuja. Alakaa olla niitä alkavan raskausmyrkytyksen oireita ku verenpaineet koholla, hirviät turvotukset, paino noussu ihan liikaa vähän ajan sisällä ja pissaki heikolla plussalla. Nytte  sitte kotiseurantaa ja jos vielä nousee paineet jne niin sitte pittää lähtä LKS:n käynnille. Neukkutätiki sano että ei sais juuri mittään tehä, että levätä vaan, mutta se on helpommin sanottu ku tehty sillonko on taapero hoijettavana ja muuttoki tasan 10 päivän päästä. No pitää vaan yrittää ottaa rennommin ja käskyttää muita. Nii ja meittin äitiyslomaki alko virallisesti tänään... sehän vaikuttaa tähän minun arkeen mm. ei niin yhtään mitenkään :DD Elikkä jihuu juhuuu, ompas vaan loma :D No ainaski nytte viikonlopun verran saan lomailla. :D

Tännään kuiteski  hellun kans amarilloon syömään  ja pitkästä aikaa saa olla ihan kahestaan <3


"Hei ruipelo
Muistatko jo
me kuulutaan yhteen
hei läskipää
mikset sä nää
me kuulutaan yhteen"

torstai 16. helmikuuta 2012

Uus menopeli. Siis Sofialla.

Tilasin pitkällisen jahkailun ja mietinnän jälkeen vierekkäin istuttavat tuplarattaat.
Ensin ajattelin että olisin tilannu britaxin b-dual vaunut, muttako en sitte ollu varma että miten niillä pääsee etiäppäin jos talvella teitä ei ookkaan keretty aurata. Plus ku koitin yhestä nimeltämainitsemattomasta lastentarvikkeita myyvästä liikkeestä kysellä niistä britaxin vaunuista niin sain ihan mielettömän töykiää asiakaspalvelua. Joten sitte vaihtu liike ja vaunujen merkki.

Tilasin vaunut tiistaina 12 aikaan päivällä niin keskiviikkona kolmen aikaan tuli tekstari että vaunut on jo lähipostissa. Oli ainaki nopiaa toimintaa! 
Olen kyllä tyytyväinen vaunu valintaan.
Nuita on niiin kevyt ja mukava työntää.
Kääntyyki tuosta nuin vaan!

Soffiki jo testaili.

Nii ja sitte tilasin tieten vaunuihin lisäosana tuon vaunukopan. Kiva kun tuon vaunukopan saa tuolleen että vauva on sitte kasvot minuun päin niin ei tartte pomppia koko ajan etupuolelle sitte kurkkimaan mitä se vauveli sielä tuunailee.

Olen mettästäny viime heinäkuusta asti sitä täyellistä mattoa Sofian huoneeseen.
Mie meinasin jo luovuttaa ku tuntu että sitä oikianlaista ei vaan löytyny mistään.

Mutta nytte tärppäs.
Hihi. Maailman makein nukkamatto löyty sotkasta.
Vähän se on turhan iso tuohon nykyseen Sofian huoneeseen, mutta uudessa asunnossa Sofian huone on isompi joten sillon se on just täyvellinen!
 Soffiki vaan aluksi pötkötteli tuossa maton päällä ku oli vissiin niin pehmiä :D
Se on niiiin hieno. Vaikka itte sanonki.

Nii ja kuten alla olevasta kuvasta voitta päätellä niin Sofia on niin selevästi isin tyttö.
Minua taas sorsittiin ja ei edes huolittu koko sohovalle.

kiitos taas kerran... :D



Nytte iltapala juttuja ja sitte tutimaan!
Huomenna suuntana Sodankylä.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Niitä matkan varrella tavattuja.

Ystävän kanssa voi pitää karkki taukoja.

Ystävää saattaa tavata vain harvoin, mutta joka kerta tavatessa voi nauraa makiasti.

Ystävä voi olla elämäsi ensimmäinen oma lemmikki.

Ystävän kanssa voi söpöillä.

Ystäviä voi pyytää tärkeisiin tehtäviin.

Ystävä voi joskus olla kaksimielinen.

Ystävät voi joskus pukeutua hassusti. 

Ystävä voi joskus olla myös aika omintakeinen makeinen.

Ystävä voi olla sinulle myös sukua ja siten yhtä tyhmä kuin sinäkin.

Ystävä voi olla myös älyvapaa veljesi. Joka on ihan apina, mutta silti paras.

Ystävä voi olla myös karvainen.

Ystävä voi olla myös elämänkumppani.
Elikkä teille kaikille ystäville.
(Kuvissa esiintyville ja muillekkin joista ei kuvamateriaalia löytyny)


Hyvää ystävänpäivää <3 !


keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Keskusteluja.

Nikon 19v (Pikkuveljen ) elämänviisauksia osa 1

- Onneksi minulla on pelkkiä siskoja, voin luottaa siihen että ainakin yksi niistä on aina paksuna. Joten minulla on aina tarvittaessa itselleni kuski.

 :DDD

Tilanne:
 - Oltiin Juhan kans saunassa ku se rupes nauramaan minun navalle(raskausmahalle), joka ei enää kestäny enempää ja on pullahtanu ulospäin. -

Juha: Katsoppas, Nappi napa on palannut.
S: Jep, nappinavan paluu. Aika hyvä jatko-osan nimi.
J: Joo ja saa kyllä olla viiminen jatko-osa. Onhan se viiminen?
S: Tehhään niin monta jatko-osaa ku Harry potterista. Oliko niiitä kaheksa vai seittemä.
J: Herrajeesus ei. Siinä vaiheessa alkaa olemaan jo kuoleman varjelukset käsillä.
S: No aattele nytte. Kaheksan lasta. Ei ole mikkää. "Juha kemp-- ja Sofian kilta." Aika siistiä olis.
J: No ei tosiaankaan.. Loppuu se taikasauvan heiluttelu.




maanantai 31. lokakuuta 2011

31 lokakuuta 2011.

Tännään nää olis hellustellu jo 6 vuotta.




Käytän vanhoja kuvamateriaaleja, koska nykysin me ei vaan osata olla vammailematta kameran eessä.



Ei mulla muuta.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Ristiriitaset fiilikset.

Tää viettää tänä iltana laatu aikaa kahestaan oman hellun kanssa.
Meille tullee maanantaina 6  vuotta siitä ku ollaan alettu seurustelemaan niin aateltiin että nytte voitais sitte vähän viettää kahen keskistä aikaa. Käyä ehkä elokuvissa ja syömässä jne.

Ristiriitaseksi tämän tekkee se että mulla on ihan sika huono omatunto siitä että pistin Sofian hoitoon.
Vaikka tiiän että sillä on mielettömän kivvaa mummolassa. Ja tuskin hirveesti kerkeää meitä ikävöimään.
Mutta sehän ei taas tarkota etteikö mulla kerkiäs tulla ikävä.

Varsinki ko tällä kertaa Sofian on hoidossa ensimmäistä kertaa koko viikonlopun.
Iik. Ikinä ole ollu erossa siitä enempää ku 24 tuntia! 

Toisaalta kiva viettää aikaa ihan hellun kans ihan kaksistaan mutta toisaalta koko ajan on semmonen olo että joku puuttuu!


 Huomenna meille tullee yövieraita ja olis tarkotus lähteä  käymään vähän rimpsalla pitkästä aikaa.
Ja sitte sunnuntai aamuna tää mamma lähteeki tukkaputkella hakkeen lapsen hoijosta!


söpöt.

aaaws. Nuin se aina halaa Monnia.
 
 
Nyt mie lopetan tämän omantunnontuskissa pyörimisen ja meen vaaan hellun kainaloon.  That's it.

torstai 11. elokuuta 2011

Helsinki-Porvoo-Hinthaara-Tallinna

Viimeviikon ohjelmistoa kuvin.
Käytiin siis vähän reissailemassa koko perheen voimin ja sitte vähän kahestaankin.

Mitään kauhian suuria sepostuksia en ala kirjottamaan ku kuvia tuli otettua niin hirmusesti.
Koko reissun kuvasaldo oli 250 kuvaa ja tähän postaukseen sain tungettua reilun 40 kuvaa.
Ja eikö se niin mee että yks kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa, joten sehä tekkee jo reilu 40 000 sanaa.

Tiistai 

Aamulla lähti Rovaniemeltä lento Helsinkiin. Minä en ikinä ollu aikasemmin ollut lentokoneessa. Eikä ollu Soffikaan. Sofia ei tajunnu koko lentokoneesta mittään, nukku vaan!

Helsingistä matka jatku Porvoon Hinthaaraan. Siis se oli kyllä niin keskellä ei mittään, mutta silti niin lähellä Helsinkiä. Hinthaaran loputtomat pellot alko kyllästyttämään ja lähettiin kiertämään Porvooseen.


Sielä oli aika nättiä.   
Soffille ostettiin kirppikseltä 8 eurolla rattaat niin ei tarttenu omia raahata lentokonneessa mukana.


Porvoon perustusvuosi jne...'


Tuonne olisin niin tahtonu mennä syömään, mutta Juha alako yökkäileen jo tuosta kyltin näkemisestä. Joten ei.

Olin stalkkeri. Yläkerrassa assuu Hurriganes Remu. Iik. Haastaako se minut oikeuteen ko näkkee tän kuvan.
No piti olla niin turisti ja ottaa Runebergin patsaasta kuva.
Tyypit vaan samoili.
Mukulakivikadut aiheutti minun jaloille ikuisia traumoja.
Tämä oli se Porvoon kirkko, jonka se yks tolikka poltti sillon muutama vuos takaperin.




Keskiviikko

Heti aamusta suunnattiin sitte Helsinkiin.
KORKEASAAREEN.
Skipattiin linnanmäki sen takia että korkeasaaressa on paljon enemmän näkemistä Sofialle.
  

Se on LELLONA. ja se nukkuu. Se ei liikahtanukkaan. Aloin epäilemään oliko se ees oikia jellona.


Nää oli Kameleita. Ja niillä oli paljon kavereita. Eh-eheh? Runosuoni sykkii ja silleen. Tai sitte ei.
Tämoli Visentti. Ja soli ruma. Mutta aika lepposa kaveri.
Vaippapaviaaneja. Söpöjä muuten, mutta niillä sais oikiasti olla housut jalassa. Aika kuvottava se takamus.
Yksi pakeni tarhastaan.
Iso Mölli ja Pikku Mölli

Oivalsin että Karhuilla on aika isot takamukset.
Perunapää.

Tämä on Kulaani. Kulaani herra alkoi tietenki juuri kuselle ku otin kuvan. Huomatkaa kuinka pissa ei oo kerenny vielä ees maahan asti. Aika söpöä.
bojjjoing. Wallabi, Pikku kenguruinen. Niin söpö!

Riikinkukko. Ootin että solis aukassu pyrstönsä, mutta turhaan.
Joku pikkunen apina.Keisari tamariini tai joku semmonen se oli nimeltään.

Sirkoilla oli sutinat meneillään.
Kateltii innoissaan ötököitä.

Sitte päivän päätteeksi käytiin hapasemassa jotain surkiaa Espanjalaista ruokaa Kampissa.
 Torstai

Heti aamulla hirviällä hopulla taas pois sieltä pienestä Porvoon Hinthaarasta.
Sofia jäi tädin ja isomman tädin hoitoon ja me lähdettiin viettämään kahenkeskistä aikaa.
Laivalle ja Tallinnaan. Semmonen kivapieni häämatka.
 

muru.

Meijän hotellihuoneesta.
Meijän Hotelli. Tallink Spa & Conference Hotel. Tuola oli muute hyvät ruuat. NAMS.

Oli vähän kuuma.
Mere keskus. Herrajumala ko sielä oli mahoton tavaraa.

Seurasin krokotiili polkua Lacostelle. Ihan vaan huvin vuoksi.
Käytiin ostaan vähän iltapalaa. Oli hauska arvutella että mitäkhän me nyt syyän ku ei ymmärretty Viron kielisiä etikettejä :D

Kuvassa kaks persettä.

Perjantai.

kiusasin aIvomiestä.



Hyvin nukutun yön ja aamupalan jäläkeen oli taas virtaa lähtiä kuljaileen.
töhöryjä.

Turisti.
Kauppa, johon en ikinä mennyt sisälle. Hello Kitty saa mulle aikaan allergia oireita.

"Kultaaa, oonko mie jo liian vanha tuohon pomppuvenneeseen"
Shoppailu innon ja rahojen loppuessa, suunnattiin laivalla takasin Helsinkiin.

-
Laivalla oli salamatkustaja.

Saavuttiin takasin Hinthaaraan. Ennen nukkumaan menoa Soffi musisoi.
Lauantai

Heti aamusta lentokonneeseen ja takasi Rovaniemelle.

Sitte vaan nukuttiin ja mähöttiin koko viikonloppu.