Keittiö ja siellä hääräilevä pikku dyykkari.

Mulla oli jokunen viikko sitte pieni uudistus projekti keittiössä.

Sen jälkeen ku meillä oli remppa ja laitettiin koko kämppään uudet tummat lattiat, mulla alko ahistaa ku keittiö oli yhtä tummanruskiaa joka nurkasta.

Kauhian tunkkasen näkönen.

Olisin niin halunnu valkosen ruokailuryhmän.

Selailinki kauan aikaa kaikkia mainoslehtisiä että jos jostain löytyis se täyvellinen.

No löytyhän se.

Harmi vaan ko minun lompsa ei ollu niin täyvellisessä kunnossa että olisin voinu lunastaa sen ihan kotia asti.

Lompakosta löyty kuitenki sen verran oravannahkoja että sain ostettua valakosta maalia.

Ja siitähä se sitte lähti.

Tässä vuojen takanen kuva meijän keittöstä, sillon oli vielä nuo hirviät lattiatki.

 Ajatuksenahan oli säästää rahaa ja maalata pöytä plus tuolit.

Kuitenki huomasin maalauksen jäläkeen että verhot oli väärän väriset, mattoki oli aika onneton, lamppukaan ei ennää sopinu tyyliin yhtään.

Joten tat-tara-aa.

Shoppailin uuet. 

Uusvanha maalattu pöytä sekä muut härpäkkeet.

 Lempparein löytö oli keittiön uus lamppu.

Kivan yksinkertainen, mutta silti siinä on tommonen pieni kiva yksityiskohta.

Ja sitten.

Minulla on arvoitus.

Kuka:

-Reppii pyykit pois pyykkikorista?

- Tunkee tavaraa/esineitä/vaatteita vessanpönttöön? 

- Kiduttaa kissaa?

-Kaivaa kissanhiekka laatikkoa ja laittaa sieltä löytämänsä kakka kikkareet kissanruoka kuppiin?

( Joo että bon appetit vaan Monnille, syöppä ommaa paskaas) 

- kaivaa ja tyhjentää keittiön roskista niinku mikäki dyykkari

NO VASTAUSHAN ON KUKA MUUKAAN KU LUKE.

Roskiksen kaivelu on ajanu minut hulluksi.

Tai no ei se kissanpaskan kantelukaan mittään kauhean ihanaa oo, mutta sekin onneksi on alkanu jo vähentymään. En tajua mikä siinä paskassa viehättää. :DD

Mutta siis bäk tuuu the roskiksen kaivelu.

Ihan hirviää.

Ties kuinka monta kertaa herra on pölähyttäny lattialle märät kahavin purut, ruuan jämät, perunankuoret.

Samalla on sotkettu omat vaatteet plus keittiön matto ja lattia.

Hyi.

Ja joskus jopa herra on vähän jottain edellispäivän ruuanjämiä sieltä roskiksesta maistellukki.

Ai että, ku tullee ihan vesikielellekki ku aattelenki.

yök.

No yks aamu mulla meni vihdoin ja viimein hermot tähän hommaan.

Olin justiisa laittanu jätkälle puhtaat vaatteet päälle ku oltiin tarhaan lähössä ja sitte autoin sofiaa pukemaan ku tuli taas liian hilijasta.

Sieltähän se jätkä löyty taas keittiöstä.

Roskiksesta oli kaivettu edellisillan puuron jämät ja niillä sotkettu kaikki vaatteet.

Joten eikö taas menny kaikki uusiksi.

Sillon mulle riitti.

Koulusta ku pääsin marssin kauppaan ja ostin lapsilukon.

Oon aina ollu vähän näitä vastaan, pitäis muka jaksaa olla se kärsivällinen vanhempi ja kieltää vaan niin kauan että se mennee perille.

Ja hevonketut.

Ennää ei vois kiinnostaa pätkääkään tuomoset periaatteet.

Kokkeilkaapa itte kieltää 200 kertaa päivässä samasta asiasta.

3 eurolla turvasin oman mielenrauhani. 

BUAHAHAHAHA. KOITAPPA NYTTE AUKASSA SITÄ KAAPPIA.

*tässä kohtaa paskaset röhönaurut*

ei mulla taas muuta.

Stilll alive!

Kuolleista noussu äiti/opiskelija täällä terve!

Tiiättäkö miten käy kun yrittää panostaa 100% kouluun ja sammaan aikaan sen 110% lapsiin.

Huonostihan siinä käy.

Rupiaapi vähän väsyttää.

Siinä syy tähän minun blogihilijasuuteen.

Ei vaan ole yksinkertaisesti J-A-K-S-A-N-U-T.

Siinä vaiheessa ko lapset lyö illalla nukkuun alkaa se armoton koulutehtävien tekeminen.

Sitte ku kouluhommat saa purkkiin niin ei kuule tartte ko kaatua sänkyyn niin se on päivä pulukassa.

Syksy on siis mennyt näissä merkeissä:

Syksyn aikana tämä akan mittariin napsahti jo 23v.

Ja sen kyllä huomaa.

 Päästiin pitkästä aikaa pikkuveljen kans tappelemmaan kumman synttärikakku oli kysseessä ja että kumpi puhaltaa kynttilät.

Hirviät lapsuuentraumat jääny vissiin kummallekki ko pietetty yhteissynttäreitä.

Nii ja siihen opiskelluun liittyen on painettu myös vähän töitä.

Vuodeosasto harjottelu oli minusta niin kiva.

Tykkäsin hirviästi.

Babyface töissä:

 Töissä suurin osa työntekijöistä luuli että olen iältäni 16-17 vuotias.

Ja tää on siis jokaisessa työssäharjottelupaikassa se reaktio ku kerron oman ikäni.

Aluksi se oli hauskaa.

Ennää se ei ole ku jokainen ihiminen niin sannoo.

Ja kaikkiha taas tietenki sielä aattellee että

" Älä valita vinkuiita, vaan oo onnellinen ko oot nuoren näkönen"

Joooojoooo. Mutta emmie ny ihan 16 kesäsen näkönen haluais olla.

 Pakolliset ruuan mussutus kuvat tähän välliin.

Aattelin alkaa laajentamaan meijän arkiruoka valikoimaa ja seuraava kuva on yhdestä kokeilusta.

Minun mielestä se vois jäähä meijän ruokalistalle, mutta sofia oli toista mieltä.

Lusikallisen laittoi suuhunsa ja kieltäytyi kauniisti.

"Ei kiitos, minä en tarvitse tätä enempää."

Borssikeitto,helekutin heleppo tehä ja pirun hyvvää "pienen" smetana silimän kans.

MUMS.

Tehin tätä päivällä ison kattilallisen. Kattila on jo melekeen tyhjä.
Meni siis parempiin suihin. Eli tässä tapauksessa meikäläisen.

 Eli jos teillä on jotain hyviä uusia ruoka ideoita meille kokkeiltavaksi niiin kertokaapa.

Ei mittään makaroni ruokia.

Makaronit tullee korvista jo ulos. hyivvvv.

Mitähä sitä muuta selevittäs.

En oikein tiiä mitä kertosin ko tauko oli niin pitkä.

No mitäs meijän lapsille kuuluu.

Sofialla hyvin pirullinen uhmailukausi menossa ja Lukas kattoo siskosta mallia että joka asiaan sanotaan ei.

Jotenka välillä meinaa mullaki lakki palaa, mutta onneksi tämä on ohimenevää.

Ainaki mie toivon niin :D

Sofia tuossa muutama viikko sitte suuttu mulle ihan todenteolla.

Sillä oli kesän käytössä kummitätin ostamat hello kitty-lenkkarit ja ne oli sille niin tärkeät.

Kuitenki niistä alako jo pohja irtoamaan ja ku ostettiin neitille uudet talvikengät niin nakkasin ne hellokittyt roskiin.

Tästäkös neiti sitte innostu.

Seuraavana tarha aamuna se kysy multa että saako hän laittaa hellokittyt jalkaan. Ja ku selitin että olin laittanu ne jo roskiin kun ne oli rikkinäiset.......

Seuraavassa hetkessä Sofian silimät sytty melekeen palamaan ja se rupes huutamaan

" Jumalauta äiti! Äiti JUMALAUTA! EI MINUN KENKIÄ HEITETÄ POIS. MINÄ EN LAITA TALVIKENKIÄ MINÄ LAITAN MINUN HELLO KITTYT. " 

Seuraavaksi se menikin kaivamaan keittiön roskakoria ja koko ajan keittiöstä kuulu kauhiaa jupinaa ja tupinaa " jumalauta äiti. Minun kengät. Ei laiteta roskiin. Jumalauta" 

Pikkusen oli pokassa piettelemistä ku kohta 3v tyttö hermostu niinku mikäki murkkuikänen :DDDD

( Ullalle terkkuja, tästä sai ehkä käsityksen kuinka kovassa käytössä ne kengät oli)

.

.

.

Nyt ollaan syyslomalaisia ja naatiskellaan kun ei oo kiire minnekkään.

Meikäläisellekki tullu nyt lisää virtaa ku saanu hirveimmät tentti lukemiset alta pois. :)

Tänään aamusta oltiin jo vallottamassa leikkipuistoja ja nauttimassa pikku pakkasesta sekä auringosta.

Sofia tuumasi että : Pittäis olla iso paperi ku näillä värittää!

Nii jooo. Ja te jokka että vielä instagramissa minua seuraa niin muistutan että mie oon sielläki.

sonjasei1.