Kotimaan matkailua.

Nytte on saatu kuvat onnistuneesti konneelle.

Kuvasaldoahan on enempi ko laki sallii, koska sen harvan kerran ku me liikutaan Rovaniemeä etelämmäs niin siitähä pittää saaha todistusaineistoa.

Sofia oli viime viikon mummun hellässä hoivassa ja me suunnattiin tiistai iltana auton keula kohti Tamperetta.

Meillä tarkotan siis minua, Juhaa, Lukasta ja Miraa.

Tiistai-keskiviikko välinen yö meni siis autossa kököttäessä.

Rovaniemeltä Tampereelle on muistaakseni jotain melkeen 800 km, joten perse kerkes iha hyvin puutumaan.

Oltiin aamu kuudelta perillä ja suunnattiin minun tädin tykö tappamaan aikaa ennenku päästiin hotelliin.

Tuli oltua semmoset keviät 31 tuntia samoilla silimillä herreillä ja jututki alako olleen sen kuulosia.

Keskiviikko päivä vietettiin siis semmosessa pienessä väsypöhönässä.

Virkiät matkalaiset ja päivän pelastus: HOTELLIN SÄNKY.

Torstai päivä alotettiin tietenki mättämällä mahat täyteen hotellin aamiaisella.

Napaki tais jossain vaiheessa pullahtaa ulospäin ku tuli syötyä niin mahoton nakkeja. 

Tarjolla olis ollu sitä tamperelaisten suurta herkkuaki: Mustaamakkaraa....

 mutta jostain kumman syystä passattiin sen herkun napostelu.

Aamupalat mums.

Torstaina keli oli sen verta hyvä että päätettiin suunnata Särkänniemeen.

Kaikki laitteet tieteski käytiin ihan innoissaan läpi.

Juhan täti tuli Helsingistä meille vauva vahdiksi niin saatiin kuljailla laitteissa ihan rauhassa.

Mieki jotenki kummasti taannuin 21 vuotiaasta kotiäidistä 10-vuotiaan pikku lapsen tasolle joka kirku ja hihitti ja hullutteli ja juoksi intopiukiana aina seuraavalle laitteelle.

Juhaki tokas mulle jossain vaiheessa että siehä oot ku pikku penikka.

Sori vaan mutta huvipuistot vaikuttaa minuun sillälailla. En vaan voi sille mittään :D

Mulla lapsetti koko päivän jotenka oltiin särkkiksessä koko helekutin torstai.
Illalla sitte väsyneenä takasi hotellille.
Mira lähti tätinsä kans käymään syömässä ja sovittiin että me lähdetään Juhan kanssa sitte niitten jäläkeen ja ne taas sitte vuorostaan jää kattoon Lukasta..... mutta kappas kummaa miten kävi.
Tää parisko veteli hirsiä jo ennen kello kymmentä :D
Mira oli aikansa koputellu huoneen ovella ja päättäny sitte mennä tätinsä huoneeseen nukkumaan ku ei päässy meijän huoneeseen sisälle. HUPS.
Okei, me oltiin vähän MUMMOJA.

Perjantai päivä starttas taas nakki-pitoisella aamupalalla ja sitte suunnattiin shoppailemaan.
Kierreltiin ja kaarreltiin ja välissä palattiin takasin hotellille kuivittaan ja syöttään Lukas.
Oli tosi kätsä ku hotelli oli ihan keskustassa niin kaikki oli niin lähellä.

Illalla päätettiin että nyt ei jumalauta nukaheta vaan lähetään käymään jossaki.
Mira jäi vahtimaan Lukaksen unta ja me suunnattiin terasseille.
Mie join yhen siiderin ja kyllästyin heti.
Kateltiin ihimisiä ja mie hoksasin että vautsi vaatekauppojaki olis vielä auki.
(Ihan niinkö ei siinä vaiheessa jo tili olis huutanu hoosianna...)
Hillitsin itseni abauttiarallaa seuraavaksi 5 minuutiksi istumaan aloilleni..

Sitte  Juha aukas suunsa.
J: Emmie käsitä näitä ihmisiä. Tähän aikaan juoksevat vielä vaatekaupoissa. Mie ainaki saan paljon enempi nautintoa tästä olut tuopista ko siitä että menisin tuonne ja ostan jotain ale T-paitoja.
Mie: No, se ero meissä on. Jää sie tähän juomaan kalijaa niin mie menen tuonne veromodalle.

Sitte lähin  tukka putkella kattomaan vielä niitä ale T-paitoja.

Kultaaaaaaaaaaaa, mieeeee löysin maaaaaailman hienoimmat kengät....  tai ehkä kahet.

reissu mies.

huoneen ikkunasta.

norttäys tauko.

mirkku.

amarillo mätöt. mums.

Lauantai aamuna alko nakit jo vähän tökkimään mutta silti niitä piti vähän  vettää aamupalalla.

Masu täyteen -> kamat kasaan -> auton nokka kohti Tuuria.

Tuurin kyläkauppaan tuhlattiin sitte ne viimisekki roposet mitä reissusta oli jääny.

Olihan sielä vaikka ja mitä, mutta ei siellä kauaa jaksanu olla ku jumalaton ryysis joka paikassa.

Soffille nappasin tuliaiset, Lukakselle parit pökät ja ittelleni tietty myös.

Siinäpä se sitte oli.

Tuuri on nyt niiiiiiiiiiiin nähty.

Sitte alako se loputtoman pitkä kotimatka.

Ihan niinkö matka ei olis ollu muutenki jo tuskasen pitkä niin allekirjottaneen navigaattori lakkas toimimasta.

Eksyttiin sitte VÄHÄN reitiltä ja mittariin pasahti 150 km ylimäärästä.

Oltiin kotona yhentoista aikaan illalla ja mittari näytti melkeen 900 km.

Öhöm. 

Hellu oli vähän raivoissaan mulle ko onnistuin toheltamaan sen navigaattorinki ihan sekasin...

ehhheh.... hups.

piiiiiiiiiiiiiitkä matka eessä.

Pikkusen vittuuntuneen näkönen kuski.... :D

Mutta nytte ne ostokset...tai ainaki osa niistä.

Kaikkia en muistanu kuvata ja tällähetkellä lojuvat pyykkikorissa täynnä leivänmuruja sun muuta sontaa, jotenka eivät iha oo filmausvalmiudessa.

Toppi, jakku ja korkia vyötäröiset hippifarkut joissa on pyllyn puolella vetoketju. Siitä ei nyt kuvaa liikene ko en viittiny ahteriani kuvvailla.

Tarjotin olkkarin arkkupöyälle.

paitoja. 

iiiihanat kengät.

... ja toisetki... Nää nyt on ehkä vähän käytännöllisemmät ko edelliset. 

Sofian ja Lukaksen lahjukset.

Hauska reissu oli.

Nytte taijetaan lopettaa tämä kotimaanmatkailu ja ens kesänä sitte suunnataan jonnekki ulukomaille.

Jooooo nytte tuli nuita  kuvia jo ihan liikaa ja väsy painaa silimiä jotenka eiköhä tää postaus ollu nyt tässä.

Son moro.

pöö.

Kyllä. Mie oon vielä hengissä. Mutta tämä minun tietokone ei välttämättä kohta ennää ole. Viime viikko oltiin Tampereella ja kuvasaldoa olis niiiin maaaan pirusti, mutta kappas kummaa meittin läppäri päätti että muistikortin lukija ei ennää toimi jotenka en saa siirrettyä mitään koneelle ku kameran piuhaki on jossain varaston pohjimmaisessa laatikossa.
Tampereen reissussa mulla oli kolme tavotetta.
1. Shoppailen niiiin helevetisti.
2. Käyn särkänniemessä.
3. Haluan nähä Olli Herman:in KÄSIVARRET. siiiiis pelekästään käsivarret. Se jätkä itessään on ihan pelle, mutta käsissä ei oo mittään vikkaa.Voisin oikiastaan perustaa jonku fanclubin pelekästään Ollin käsille.

Tavote numero yks saavutettiin niin että nyt itkettää kattoa tilin saldoa.
Tavoten numero 2 ja 3 saavutettiin niinkö kaks yhellä kertaa nimittäin bongasin ne THE käsivarret särkänniemessä. Itte herrallaha ei kiinnostanu ees etteesä kattoa tekstailunsa lomassa ja meinas kävellä meijän Lukaksen rattaitten päälle. Sitte oltais voitu kuule räpsiä tilanne kuvia ja pistäää seiskaan kuvia joissa lööpit olis ollu kutakuinki tämmöset : OLLI HERMAN PAHOINPITELI LAPSEN SÄRKÄNNIEMESSÄ.

Höh. Olis voinu nyt ees pikkusen töytästä niitä vaunuja niin olis saanu seiska-lehestä ees jotain juttupalakkioita.

Kuvasaldoa tullee heti ko mie jaksan vääntyä varastoon ettimään sen pirun kameran johon.


ei muuta.

Ensimmäinen hääpäivä.

Hui, siitäki on jo vuosi ko nämä kaks tyyppiä hikkoili ko pikku possut kirkon alttarilla ja takelteli suustansa sanan: Tahdon. 

Nopiasti se yks vuosi vierähti.

Avioliitto on sitä, että nainen pyytää miestään riisumaan pyjamansa - pestäkseen sen.

 (Ria Wagner)

Aviomies on hän, joka auliisti lupaa täyttää pyyntösi, mutta ei ole vielä hievahtanutkaan kun olet tehnyt sen jo itse.

(Deborah Collins)

Aviomies on hän, joka rymistelee sisään huutaen "Hei rakkaani" - ja suutelee sitten kissaa.

(J. Rainbow)

Aviomies on hän jota ennen toivoisit kuolevasi - ettet joutuisi elämään ilman häntä.

(M: Larter)

tikkupylly täällä moi.

äitin nökö <3

rakkaat <3

Sielon hyvä olla <3

:P

Meijän viikonloppu on kulunu rauhallisesti kotosalla. Välillä ollaan nökötetty sohvalla ja välillä riehuttu takapihalla. Välillä ollaan kärtytty mutta sitte taas hilluttu onneissaan. Tännään saatiin myös yks yllätysvieras joka tuli metelin kans kyllään. Olin just lähössä viemään roskia ko kuulin julumetun kovan pärinän ja mietin että miksi meijän pihalta kuuluu moottoripyörän ääntä, sitte seleviski että pappa tuli yllätysvierailulle.

Nii ja tämä ei nyt liity yhtään mitenkään mihinkään mutta kirjotan sen tähän että jatkossa muistan välttää tämmösiä. Iha niinkö vinkkinä sitte teille muillekki:

ÄLÄKÄÄ IKINÄ ISTUKO KYYKKY ASENNOSSA PUISTA SEINÄÄ VASTEN JA NOUSKO SIITÄ SILLÄ LAILLA YLÖS ETTÄ PERSE HIPOO SITÄ SEINÄÄ. terveisin nimimerkki: TIKKUPERSE.


VOIN KERTOA ETTÄ SATTU IHAN **************. 

skippadai ja tuota noin ja jotaki muuta järkevää.

Päivän pöperöt. mums.

bye bye tutit

reeeeeeipas tyllerö.

Juha hävis taas viikoksi töihin ja me alotettiin tää viikko Sofian tuttien hävityksellä. Nyt on toinen tutiton päivä menossa ja yllättävän itkuttomasti on menny. Eilen kun vein neitin päivä unille ja pistin unipupun viereen ja peiton päälle niin Sofia tokasi heti että "Tutti?". Sanoin vaan että nyt ei rakas enää oo tuttia ja sen jäläkeen sen perrään ei ole ees kyselty! Yöunillekki nukahti tuosta nuin vaan. Nytte ku Juha on pois kotona niin me saahaan taas soffin kans herkutella, keittelin meille aamulla kunnon kalasopat ja en ees muista millon tyvärki olis vetäny ihan kokonaan lautasen tyhjäksi! Että oli se vissii iha hyvvää! :) Sanavarasto karttuu joka päivä ja eilenki ko mie vejin semmosten hienojen leidien iltapalaa ( ELI MIKROSSA LÄMMITETTYÄ MAKKARAA :DDDDD ) niin Sofia kärkky koko ajan vieressä "Kakkaraaa! Pala! Kakkara.... palaaaa! kiiiittiiii " Kovasti tuo neiti yrittää oppia sannoon oman nimensä, mutta vielä ei oo oikein onnistunu :D Oon koittanu sille sitä opettaa että "sinun nimi on Soffi" ja Sofian versiot on ollu "Sossi! Offi! Tossi " ja lopulta tuo tossi muodostu seuraavanlaiseksi "TUSSU" eeeeeeeeeeeeeeeeeiiiiikääää se ihan niiin menny :DDD

Eilen aamulla ku Juha oli vielä kotona niin käytin Sofian kanssa keskustelua.
 Mie: Ookko sie äitin tyttö? 
Sofia: Isi.
Mie: No oot sie isinki tyttö mutta sie oot samalla äitinki tyttö.
Sofia: *Pudistaa päätä* ISIN !

Selekis. Ei sitte. isi on paras ja sillee.

tsippadai ja sillee.

Perrjantai päivänä ooteltiin aamusta asti käjet syyhyten että kello olis kolome.

Kolmelta aukes nimittäin Suomen Tivoli.

Sofiaa piti lähtä käyttään sielä ja voi että neiti tykkäs käyä isin kans laitteissa.

Itte aattelin että säästän sen pään ja mahan sekottamisen sinne särkänniemeen.

 Jotenka mie ja Lukas pysyttiin ihan jalat maan pinnalla ja katteltiin ku tyypit kävi laitteissa.

Soffilla oli ensin aika kauhistunu ilime ku meni ensimmäiseen laitteeseen, mutta ei sitä kauaa kestäny.

Kohta neitillä oli hymy korvissa ja oli ihan innoissaan.

Puoltoista tuntia hilluttiin tivoli alueella ja sitte allekirjottaneen olkapäät kärtsäs auringossa ja pikku neitiä rupes väsy painamaan kaiken riehumisen jäläkeen joten suunnattiin takasin kotia.

Hikipossu ja Lukas.

Neiti ekkaa kertaa huvipuistossa!

Maailman pyöräänki ne uskaltautu.

Lukaksella ei palijoa tivolin hulinat vielä kiinnostanu.

Kotona Sofia simahti samantien päikkäreille ja mie rupesin valamistelleen.

Pakkasin kimpsut ja kampsut.

Sitte ko kumpiki lapsi oli ihanan rauhallisia niin soitin nopsaa Heidille että TULE NYTTE HAKKEEN ennenkö jompi kumpi rupiaa huutamaan ja mulle tullee sitte ihan paska fiilis ko lähen sillonko ne itkee.

No Heidihän tuli hakkeen.

Siiiterikaupan kautta heiskan kämpille laittautumaan.

Seuraava kuva kyllä kertoo meittin illan fiiliksistä:

FREEEEEDOOOOOM.

<3

Yritettiin me välissä olla niinkö normaalikki ihimiset.

Heidin kämpiltä suunnattiin yhen kaverin tykö keskustaan ja ei meinattu muistaa koko baariin lähtemistä ko oli niin paljon juttua. Puoli yheltä hoksattiin etttä eiiii helevetti nytte on pakko lähtiä tai sitte ei keretä ollenkaan tanssimaan. Suunnattiin Onnelaan ja tanssittiin pilikkuun asti. Hillittömät korot ja monen tunnin tanssiminen sai aikaan sen että mulla jomottaa vieläki jalakoja. 

Oli ihan huippu hauska ilta ja olin tosiaanki sen tarpeessa.

Nytte taas jaksaa puuuhastella kotona!

Lauantai päivästä voin kertoa hyvin lyhyesti:

OLOT OLI.

Mutta onneksi hellu passas minua koko päivän niin minun ei hirveesti tarttenu sohvan pohjalta noussa.

Eipä tässä muita juduja ollukkaa.

Aaaarinko paistaa mutta vettä ei saja.

Tiiättäkö mitä. Nytte on vihdoin ja viimein tullu suht lämpimät ilimat, jotenka mie en oo uhrannu aikaani koneella istumiseen! Ku aurinko paistaa niin minussa ja soffissa on virtaa ko pienessä pitäjässä.

Nytte Sofia on päikkäreillä ja sitte lähetään takasin ulos.

Minun piti tulla kirjottaan tänne joku hullun hauska sepostus viime viikonlopusta ko oltiin lasten kanssa Torniossa. Mutta nytte ko aloin kirjottaa niin unohtu kaikki jutut mistä minun piti kertoa.

(Meillä on ruokaki tällähetkellä uunissa ja mulla on ihan järkky näläkä, jotenka ehkä tuo ruuan hajuki vähän niinkö herpaannuttaa tätä keskittymistä. )

Niii mutta kuitenki... Oltiin siis lasten kans Torniossa ja käytiin Sofian kanssa vallottamassa Tornion liikennepuisto. Ihan mahtava paikka! Semmosia mini teitä, mini liikennemerkkejä, mini suojateitä ja tieteski mini autoja. Nii ja ei se vieressä ollu kioskikaan ollu pahitteeksi.

kiiiiiiiiikaaaaaaa

wruuuum.

Nii ja käytiihä me mutka keminmaassaki.

Lukas ja Minna

Neitille löyty huppupyyhe lidlistä. 

Soffi oli ensin ihan huonolla tuulella, mutta heti ko tajus että heeei meikästä otetaan kuvia niin linssilude vaihe meni päälle ja suupielet korviin asti. :D

Huomenna suunnitelmissa mennä käymään Suomen Tivolissa ja sitte illalla Lukas ja Sofia jää isin kanssa kiltisti nukkumaan kottiin ja täää pirttihirmu poistuu kolostansa ja  lähtee piiiiiiiiiiiiitkästä aikaa baaaaaaaaaaariiiin.
Oonko ees vähän innoissani. Ei se ryyppääminen niinkään, mutta se tanssiminen!
Heidille terkut: Pistähä lakeri kengät kiiltämään, huomenna mennään ;)

Ei muuta.
Nytte jätskille.
moromoi.