Kuvia viikonlopulta.

Pieni mies.

Monninen.

Äitin nappisilimä.

Leikkimässä.

Heidi ja poju <3

Isi ja poika väsähti.

Taiteilija työssään.

Meijän viikonloppu meni siis rauhallisesti kotona tutustuen uuteen perheen jäseneen.

Sofia on suhtautunu yllättävän hienosti pikku veljeen. Sillonko vauva alkaa itkemään Sofia rientää ensimmäisenä pussailemaan ja halailemaan vauvaa. Tietenki sitä semmosta mustasukkasuuttaki on havaittavissa. Kärty haisee normaalia enemmän, mutta sehän kuuluu asiaan ja menee toivon mukaan jossain vaiheessa sitte ohi ku neiti tottuu pikku veikkaan. 

Kovasti on koitettu antaa neitille vähän extra huomiota, kuten käyty ihan kahestaan kaupassa tai ulkoilemassa.

Sofia sai viikonloppuna mummolta ja papalta leikki- keittovälineet.

Tännään sitte tehin meille ruokaa ja kuuntelin ku Juha leikki Sofian kans Soffin huoneessa.

"Niin justiin, otetaan tästä tämä pupu"

"Ja laitetaan se pannulle. Sitte paistetaan. Tulee hyvvää jänistä!"

Tässä vaiheessa minun piti mennä kattomaan että mitä ne hommailee. Pienehköt repiämiset huoneen ovella ku huomasin että Juha istuu lattialla piettää paistinpannua käjessä ja siinä pannulla "kärisee" Sofian pehmopupu. :D:D Ja eiköhän neiti sitte teheny saman perässä.

Juha kattoo minua ja tokas vaan että : "No pittää se ajoissa opettaa että lihansyöjiä me ollaan. Paistetaanko seuraavaksi vaikka tuosta tuomonen muumi?" :DDD

Nii justiin. Tosi reilua ku isi paistaa lapsen pehmoleluja pannulla. 

Plus toinen juhan väläytys viikonlopulta.

Allekirjottanu vetas aamukahavit henkeen ja meinas tukehtua herran kommentin seurauksena.

(Synnytyksen jäläkeen meittille on ilimestyny jostaki piilosta tissit )

Istuttiin keittiössä pöyän ääressä ku juha vaan tokasi

J:"Jumalauta sulla on isot nyt nuo tissit. Pääski näyttää ihan nuppineulalta"

S:" mutta muista, väliaikaista kaikki on vaan."

Että tämmöstä meillä.

Ja netti tökkii edelleen. Saunalahti saa huomenna kuulla kunniansa ko soitan ja annan vähän palautetta.

Synnytyksestä.

No jos nytte sais postausta aikaseksi.

Meillä on netti tökkiny koko viikonlopun ja mie oon ollu ihan hermo raunio ku ei ole päässy edes kunnolla facebookkiin. (Tiiän olen riippuvainen.)

Jos nyt jotaki siitä synnytyksestäki kertois.

Maanantai iltana kuuden aikaan alko tuntumaan kipeämpiä supistuksia kymmenen minuutin välein.

Mie tieteski aattelin että kyllähän nämä tästä lopahtaa, että tässä ei mihinkään synnärille vielä lähetä.

Kolme tuntia supistuksia tuli sen 10 min välein, mutta sittehä ne lopahtiki. 

Kattelin titanic elokuvaa rauhassa ja pistin sitte 11 aikoihin nukkumaan.

01.00 Heräsin ku alko taas supistelemaan, ei auttanu ku noussa ylös ku oli jo sen verta kipeitä että paikallaan olosta ei tullu mittään. Supistuksia alako tulleen 5 minuutin välein. Ja kipu oli vielä ihan siedettävissä joten en hoppuillu mihinkään suuntaan. Ja tietenki taas kerran ajattelin että paskat tässä vielä mihinkään synnärille pääse.

Mulla oli nimittäin iskostunu päähän jo semmonen ajatus että minussa on jotain vikaa ja että synnytys ei voi kyllä luonnollisesti lähtiä käyntiin. 

Vähän ennen kahta soitin kuitenki Heidille että jos se nyt varalta vois tulla meille yöksi, että on joku joka kattoo Sofiaa sitte jos pitääki lähtiä laitokselle. (Oltiin siis sofian kans kahestaan kotona, ku Juha oli töissä.)

Heiska tietenki kiiruhti sitte meille ja mie jatkoin kärvistelyä.

Vähän ennen kolmea supistusten väli oli 3 minuuttia ja alako olemaan jo tosi kipeitäki.

Sitte seuraavaksi soiteltiinki mummille että saa luvan hypätä aamulla ensimmäiseen linkkuun joka tulee Rovaniemelle päin että Heidi pääsee aamulla sitte töihin ja Sofialle on hoitaja.

Mummi nalakutti puhelimessa mulle että "Lähet nyt justiin sinne laitokselle, jos kerta polttojen väli on jo nuin pieni" Mie en vieläkään meinannu uskoa että lähtö tässä tulee joten en hoppuillu vieläkään.

Kello neljä yöllä mulla alako jo jalat pettään alta ku supistukset oli niin kipeitä.

Siinä vaiheessa sitä itekki sitte usko että lähtö tulee.

Sitte soitto Juhalle että "Alahan tulla sieltä töistä pois, nytte lähettiin."

Juhalla meni tulomatkaan semmonenn 40 min ja mie oottelin sen sitte rauhassa kotia ja lähettiin yhessä LKS:ään. Kello oli tässä vaiheessa 05.00.

Kätilö pisti minut vähäksi aikaa käyrille makkaan ja tutki.

Paikat oli 5cm auki.

Vaatteet vaihettiin ja siirryttiin suoraa synnytys saliin.

(Oli sama sali missä hengailtiin ku Sofiaki synty)

Salissa jaksoin kärvistellä pelkän ilokaasun voimalla sinne aamu kuuteen asti.

Kätilö taas tutki. Paikat oli tässä vaiheessa jo 8 cm auki. 

Kätilö ehdotti että nytte olis viiminen hetki pistää spinaali puudutus, tai jouvun synnyttään ilman minkäänlaisia puudutteita. 

Mie taisin samantien huutaa takasin että "No en tosiaankaan. Tahon kaikki maholliset puudutteet"

06.30 pistettiin spinaali. Joka vei kyllä tunnon joka paikasta.

Jopa jaloista. Seuraavaan tuntiin jalat ei totellu yhtään ja kätilön piti minut kääntää kyljeltä toiselle ku itte en pystyny jalakojani ohjailemaan :D

Spinaalin vaikutuksesta supistuksetki meni ihan epäsäännöllisiksi, joten sitte pistettiin se supistuksia voimistava tippa. (Lääkkeen nimeä en nyt muista.) 

Kello 08.35 paikat oli täysin auki ja sai ruveta ponnistamaan.

08.40 Syntyi sitte maailman ihanin pienin poika <3

Synnytyksen eka vaihe kesti siis 7 h 35 min

ja toinen vaihe 5 minuuttia.

<3

Ensimmäisen kylvetyksen jälkeen.

Ensimmäisen kerran isin sylissä <3

Hetken vanha poju <3

Ja mie selevisin hengissä. Ja ilman mitään traumoja.
Kätilöki sano että sulla ei kyllä kerenny edes hiki tulla! :D




Sairaalassa oltiin 2 vrk. 
Nytte opetellaan arki uudestaan. En voi oikein vieläkkään uskoa että meillä on kaks ihanaa pientä lasta <3

Tiistaina 17.04-2012 se odottaminen loppui.

Meijän perheeseen syntyi tiistai aamuna kello 08.40  pieni poika <3

Hurmurin mitat oli syntyessä 3235g ja 50,5 cm.

pieni mies <3

Tänään päästiin kotiin.

Synnytyskertomuksen kirjottelen sitte ku ollaan kunnolla päästy rauhottumaan kotiin.

isosisko ja pikku veikka.

<3

Yhessä kasassa edelleen!

Kuva otettu laskettuna päivänä. Eli siis rv 40+0.

 Ei, en ole vielä päässy synnärille. Ja tuskin tullee lähtöä ennenku vasta sitteku käynnistetään... Nytte on menossa rv 40+3.

Oon jo luovuttanu. Masuasukki on yhtä sitkas tapaus ku siskonsaki, joten yliaikaseksi mennee että ropisee!

Tänään kävin LKS:ässä äitipolilla ja lääkäri vähän venytteli kohdunsuuta jos se vähän auttas tilannetta johonki suuntaan. Tuskin. Ensviikolla sitte torstaina vissii käynnistellään jos siihen mennessä ei ole jo jakaannuttu.... Ja mie luulen että ei ole. Minun mahassa on vissii liian hyvät oltavat ku Sofiaki ootatti syntymistään kaks viikkoa yli lasketun.

Blaaah. Odottavan aika on tosiaan pitkä!

Muutama kuva Monnista joka joutu kameran uhriksi.

Niin ja Sofian pienet pirruuet:

Kuukausi sitte ostettu arkkupöytä joutui pikku taiteilijan uhriksi.... 

Hirvittävän puhistus operaation jäläkeen pöytä saatiin jo melkein valkoseksi.

Nyt täytyy vielä hakea kaupasta jotain ihmesieniä, jos sillä sais loputki jäljet irti tuosta pöyästä.

Mikä ihimeen pääsiäinen.....

Mie en ole oikein pääsiäis ihimisiä.

Noita-akat on pelottavia. 

Suklaamunat on pahoja. (paitti mignonit)

Keltanen, joka sattuu olemaan yks pääsiäisen väreistä, on aivan kamala väri.

Ainoa hyvä asia pääsiäisessä on mämmi!

Meijän pääsiäinen siis kuluu niinkö mikkä tahansa muutki viikonloput. 

Ei mitään muuta normaalista poikkeavaa, paitti hulluna mämmin syöntiä.

Ja sofialle tietenki seku muodon vuoksi yksi suklaamuna.

Juha on koko pääsiäisen töissä ja mie en uskalla enää liikkua edes sodankylään ennenku vauva syntyy.

Rovaniemellä on jotenki turvallisempaa ku sairaala on tuossa parin kilometrin päässä, eikä 120 km päässä niinkö  jos olis lähteny Sodankylään sukuloimaan pääsiäiseksi. 

Tännään mie olen vaan tylsistelly sisällä vaikka ulkona oli ihan mahtava ilima.

Raija(meittin isin hellu) kävi hakemassa Sofian ulkoilemaan melekeen 3 tunniksi. 

Sen koko 3 tuntia mie käytin oikiastaan vaan sohvalla rötköttämiseen. Ja tietenki nukkumiseen.

Nii ja tein mie kyllä aika hyvvää ruokaa tännään.

Vaikka itte sanonki.

En ole ikinä oikein tykänny kanan lihasta. En tiiä miksi, se ei vaan oo mittään suurinta herkkua.

Myöskään vuohenjuustosta en oo ikinä tykänny. Se on aina maistunu minun mielestä ihan hikisukalle...

.... mutta kappas kummaa kana+ vuohenjuusto. NAM!

Kokkailin siis vuohenjuusto-broileripastaa. 

Ainoa ulkoiluni tänään oli kahvin juonti takapihalla. Ja aika komiasti se aurinko paisteli!

Ilme oli taas kohillaan.

päivän pöperöt.

Nii ja innostus kuvvaamiseen on löytynyt taas.

Ainaki toivon mukaan. Lisä-intoa on tulossa postin mukana.

Harmi vaan ku tässä on näitä pyhäpäiviä niin ei posti kulje....

Ajattelin alottaa ihan puhtaalta pöyältä ja opetella koko järkkärin käytön alusta loppuun.

Tämmösiä mie siltä posti-patelta oottelen:

Parempia kuvia Canon EOS- järjestelmäkameralla kirja.... 

.... ja jalusta kameralle.  

Makro- objektiivi. Vihdoin ja viimein raskin sen ostaa!

Viime viikonloppua.

Perjantaina Sofia lähti viikonlopuksi mummon hellään hoitoon.

Perjantai koostu mm. amarillo mätöistä, Heidistä, Mr. Lordista ja poikien änäri-illasta.

Lauantai aamuna Juha suuntas jo heti kymmeneltä mondelle saundtsekkeihin.

Tiedossa oli nimittäin jalometalli bändikilipailu.

Lapin alueelta viis bändiä pääsi kilipailemmaan siitä kuka niistä turjakkeista pääsee soittamaan kesällä jalometalli festareille. Pojjat veti hyvän setin ja saivat tuomaristolta hyvät palautteet, mutta voittoa ei tällä kertaa tullu.

Nii joo ja Treatmentiltä on tullu uus demoki.

Nimeltänsä Verdict.

Käykäähä kuuntelemassa täältä.

Meittin lemppari on ainaki tuo Last Day.

Maha pystyssä menossa rokkihommia kattelleen.

Ja saattohan mulla tieten olla lauantai aamuna pikkasen tylsää ku olin ihan yksin kotona?

Sielä se rokkaili se minun hellu.

Sunnuntaina haettiin Sofia takasin kotia ja että arvaa kuinka molin ikävissäni.

Mutta niin se oli vissiin ollu neitiki ku koko sunnuntai päivä meni pusutellessa ja halaillessa.

Isi vähä väsyneenä rokkijutuista. Siispä sohovalla oli hyvä röhnöttää.

Enää muutama hassu päivä laskettuun aikaan ja olo on sen mukanen.

Vauva painaa jo niin tuonne alas lantioon että autolla ajaminenki tekee kipeää.

Joka paikka on ihan jumissa. Toivottavasti tässä ei tarttis ennää kauaa kärvistellä ennenku pääsee synnärille.