Nii että...

... BUSTED!

:DD

herkkuja herkkuja.

Kuten huomaatta niin meillä herkku perjantai.

Ja huomenna luultavasti herkku lauantai kun Bigga tulee yökyläileen.

Mie poden semmosta paska äiti -fiilistä. 

En oo oikein vieläkään tottunu tähän että en olekkaan ennää 24/7 lasten kanssa. 

Onneksi nyt alko viikonloppu <3 

Veikkaanpa että nytte vähenee reippaasti semmoset kreisipailaus menot.

Ei niinkö yhtään nappaa ajatus että vielä viikonloppuna veis lapsia hoitoon. 

Haluttaa vaan olla kotona ja seku oleilla.

No ei muuta taas.

Mukavaista viikonloppua joka iikalle!

Me ruvetaan nyt oottaan pappaa kyläileen!  :) 

Möngittiin lauantaina pois piilosta.... ja möngittiin sitte takasi sisälle sairastamaan.

Joo niinkö kaikille on varmasti tullu jo seleväksi niiin meillä ei ole kahteen viikkoon tehty muutaku sairastettu. Viime lauantaina haistatettiin flunssalle ketut ja lähettiin vähän käymään ulkoilemassa ku kukkaan ei sentään ollu sillä hetkellä kuumeen kourissa. Matkattiin niinki kauas ko n. 500 m päähän luistelemaan. (Lue: tai siis Juha oli ainoa jolla oli luistimet. Me muut meinattiin kaatuilla jo normi kengissä niin mite sitte luistimissa.) Luistelu ei muutenkaan ole ikinä ollu minun juttu. Minun ripakintut ja 360 astetta pyörivät nilikat ei oo oikein ikinä diggaillu luistimista. 15 minuuttia luistimet jalassa saa jo aikaan melekosta itkun tihrustusta ku käypi niin kipiää.

Supermummi on ollu täällä nyt maanantai-illasta lähtien ja niinkö joku jo kommenttia kirjottelikin että SUPERMUMMI TULEE JA ANTAA PÖPÖILLE KYYTIÄ. No niihä se teki. Lukas on pikkuhiljaa tervehtymään päin ja uskon että perjantaina pikku herraki pääsee päiväkotiin asti. Meikäläisen yskäki anto jo sen verran periksi että kävin tännään bodycombatissa. Huomenna saa sitte kirvata ko kiikkuu koulussa kolomanteen kerrokseen ko on paikat niin jumissa. Mutta ei haittaa! Tietääpä että on tullu tehtyä jotaki.

Huomenna tiedossa työhön perehyttämistä koko päivän ko ensviikolla alakaapi se harjottelu, joka jännittää minua suuresti. Mutta enkhä mie pärjää. Ehkä. Toivottavasti.

Mulla oli ihan hitosti asiaa ko tulin kirjottelemaan, mutta kaikki unohtu ku tämä bloggeri veeekettuili mulle kuvien latauksessa. Siis näitten kuvien lattaamiseen meni semmoset 30 min. Oli tosi nopiaa toimintaa. Okei. Ei se syy ehkä tämän bloggerin ollu. Vaan minun mokkulan.

Minun mokkula on yks persreikä.

 Mie voisin yrittää tässä jokupäivä räpsiä aamusta iltaan kuvia ja tehä uusiksi sen meijän päivä postauksen. Vai mitäkä ootta mieltä. No ei tartte kertoa mielipijettä. Tehen sen kuitenkin.

Ei mulla muuta!

no voiha v.

Lupasin tehä vähän pitempää postausta viikonloppuna mutta kuinkas kävikään. Ei riittäny aika ei. Lauantaina kerkesin jo iloita että jes meijän poppoo on vihdoin ja viimein TERVE. Mutta mitä sitä vittua. Anteeksi, jos jotaki häirittee kiroilu mutta nytte alakaa jo niin ärsyttää että.....

Lukas on niin yskänen nuhanen jne että on jouvuttu vettään babyhaleriaki välissä että henki kulukee. Ja tänään käytiin taas vaihteeksi päivystyksessä ja saatiin lääkekuuri jäpikälle. Jos tämä nyt rupiais helepottaan. Supermummi tuli tännään taas avuksi ja kattoo Lukasta ko mie oon koulussa. Ei auta nimittäin tulla poissaoloja tunneilta. Ensviikolla alakaa jo harjottelu.

Huh. Voin kertoa että oon ollu ihan puhkipoikki iltasin.

(herätys 06.00) Ensin oot koulussa 8-16 (tänään 16:30) ja sitte tuut kottiin teet ruuan ja hoijat vielä kippeitä ja riepuraukka kärtysiä muksuja. Kello 20 ku ipanat on unilla niin ittelläkkää ei tartte ko sänkyyn rojahtaa niin oon jo unessa :D

Tämä oli taas tämmönen lyhyt ja ytimekäs vali vali postaus.

Yritän saada viikonlopun kuvasaldon konneelle huomenissa ja sitte yrittää uuella energialla tehä postausta.

Nyt meikä nukkuu. 

Öitä!

Tiivistys meijän viikosta.

Kyllähän tämä oli ihan arvattavissa.

Neiti kerkes viime viikolla olla kolome päivää hoijossa ja siihen ei muuta sitte tarvitukkaan.
Ensin kuumetta kolme päivää ja sitte jatkunut hillittömällä nuhalla ja yskällä.
Tiistaina todettiin korvatulehdus.
Nyt antibiootit alkanu vaikuttaan ja neiti on jo tarhakunnossa.

Mutta läpsystä vaihtuu.
Luke ollu nyt kaks päivää kuumeessa ja usiamman päivän yskässä.
Jesjes.

Onneksi juha on kotona niin ei tartte olla pois koulusta.

Ei meille oikein tällä hetkellä muuta kuulu.

Viikonloppuna ko on enempi aikaa niin vois vähän lisempiä kirjotella.

Kuittaan tältä erää.

Voihan häpiä.

Aiemmin syksyllä oli tapaus ko ajoin auton rivitalon pihatielle ja meidän oven eteen. 

Syynä siihen oli se että pakkasin autoon tavaroita ja olin yksin lasten kans kotona.

Oli vähän kätevämpi että auto oli siinä heti uluko oven eessä eikä hevonkuusessa parkkiksella.

Noh samaan aikaan naapurit oli pihatalkoissa haravoimassa (joihin en tietenkään itte osallistunu).

Naapurin ukko sitte tuli mulle sanomaan että "Älä kuule jätä tätä autoa tähän pihatielle että ko aatteleppa jos tuolle Tertulle sattuu jotaki ja ambulanssin pitäs päässä sinne. No eihän se pääse ku sinun autos on eessä" (Tertun nimi on muutettu ja siis tievoksi että terttu on meijän naapuri ja assuu talon päätyssä)

No mulla nytte oli muutenki huono päivä ja en tajunnu että mitä haittaa siitä on jos se auto oikiasti on siinä n. puoli tuntia ko mie pakkaan sen niiin töksäytin sitte tälle naapurin miehelle että

"NO HYVIMPÄ TUO TERTTU NÄKKYY TUOLLA HARAVOIVAN!"

ja jotain että ei varmaan oo just nyt sitä ambulanssin tarvetta.

Millä todennäköisyyellä se pimpulanssi olis just sillon tulossa ku sulla on sen 20 min se auto siinä oven eessä. Minun logiikalla ei ollu kauhian todennäköstä.

.

.

.

Nytte paria kuukautta myöhemmin.

Tänään pääsin koulusta 

kello 10:38

Soitin kotimatkalla mummille että pukee Lukakselle vaatteet jo valmiiksi päälle niin päästään heti lähteen ku tulen.

kello 10:58

Ajoin auton oven etteen ja lähin hakkeen Lukaksen sisältä

kello 11:01

Tulin Lukaksen kans ulos ja huomasin

KAKS AMBULANSSIA.

Minun auton takana.

ja pimpulanssi miehet juossu sitte loppumatkan sinne Tertun asuntoon ko meikäläinen oli järkevästi tukkinu tiet ettei varmasti päässy nopiasti paikalle.

Nytte saan varmaan kuulla tästä erinäistä vittuilua naapurin asukeilta.

(Meillä siis viien asunnon taloyhtio joten tiietään toisemme aikase hyvin.)

Nii.

Aikasemmin aattelin että millä todennäköisyyellä se ambulanssi siihen tullee sen 20 min aikana.

No en mieti ennää.

3 minuutissa ne siihen tupsahtaa, ei tartte ees sitä puolta tuntia.

Voi jösses että mulla hävettää.

Joskus voisin piettää naamani ummessa.

Nyt lupaan ja vannon että tästä lähtien jätän autoni aina parkkipaikalle.

Ja haravoin ens syksynä Tertun puolesta.

Arki muuttui.

Eka tarha päivä edessä ja hymy herkässä!

Minun kahen ja puolen vuojen kotiäiti rupeama loppui tänään. Sofia meni ensimmäisen kerran päiväkotiin. Aamu kaheksaksi mentiin tarhalle ja mie olin tyyliin tunkenu taskut täyteen nessuja ja valmistautunu siihen kauhiaan märsäämiseen jonka 2 vuotias neitokainen pistää pystyyn ku äiti yhtäkkiä katuaa vierestä. No mitä sitä kettua. Soffi huikkas ovelta moikat ja vilahti muitten muksujen sekkaan samantien. Ei äiti ennää kiinnostanu. Ei itkua. Ei kyyneltäkkään. Pelekkää naurua. No eipähän tarttenu ittelläkkään sitte märsäillä ja sai lähtiä hyvillä mielin takasin koulunpenkille. Minusta tullee syksyllä 2014 lähihoitaja. Luke on vielä tän viikon kotihoidossa ja alottaa ensviikolla päivähoidossa. 

Sitte pääsee märy. Olen ihan varma. Minun vauva. byhyy.

Nytte oon ihan rättipoikkipuhki ja painun unille. Mennee varmaan vähän aikaa että tottuu tähän uuteen päivärytmiin ja arjen pyöritykseen. Huhhu.

No mite se meni.....

No mite se meni se joulu?

Me ainaki veettiin napamme täyteen kinkkua ja laatikoita.
Niin palijon siis ettei varmasti taas seuraavaan vuoteen tartte ajatellakkaa jouluruokia. Hyiv.

Pieni ja kuolaava tonttunen.

Pitihä se ottaa jäbän ekana jouluna tämmönen äitipoika kuvaki.

Joululahjoja tuli rutosti.
Siis lapsille.
Me oltiin vissiin isimiehen kans oltu tuhumia ko ei meille ollu ko pari pakettia.
Mutta niistäkin olin tietenkin tyytyväinen.
Lasten riemu sen joulun teki. Tai siis Sofian riemu. Luke ei palijon vielä tontuista, pukeista tai lahjoistakaan tajunnu.
Lahjapaperi oli se kiinnostavin juttu. Ei niinkään se ite sisältö.

Soffi oppi hyvin äkkiä että pehemiät paketit on ihan tylsiä ko niistä ei ikinä tullu mitään millä voi leikkiä.
Viime jouluna lahjoista paljastu hitosti hello kitty roinaa. Tänä jouluna muumit oli vallannu pakettien sisällön.
Hyvä niin. Mielummin niitä muodottomia hellyyttäviä otuksia ko sitä oksennusrefleksin aiheuttavaa ylisöpöä vinosilimästä mirriä.

JA NYTTE ON SIIS OIKIASTI ANNETTAVA ANOPILLE PROBSIT.

Minun lempparijoululahjani.

 (tai no siis juhalle ja mulle soli suunnattu mutta uskon että voin ihan hyvällä omalla tunnolla omia sen ihan kokonaan itselleni)

Kaks in yks akkuimuri.

Ihan mahtis tämmöselle perfektionisti siivoojalle.

Varsinki nytte ko on tummat lattiat niin tajuattako kuinka mulla ottaa päähän ko siinä näkkyy joka ainua valakia kissan karva ja leivän muru?

Ei haittaa ennää. Nytte oottelen jo aina valamiina taisteluasemissa että millon monni tiputtaa yhen karvan lattialle niin saan samantien kätevästi impparoitua sen siitä pois.

Ja puhumattakaan Soffin murustelusta ko se syö jotaki pöyän ääressä...

Sofian lemppari lahja oli ilimiselevästi

rattikelekka.

Koko ajan pitäs päästä ulos leikkimään leikkiä jonka nimi on "kaikki kyytiin".

Ja sitte jos ei päässä ulos leikkiin niin tätä kaikki kyytiin hommaa kuivaharjotellaan joko äitin tai iskän päällä hyppien ja leikkien että ajettas stigalla. Minustaki son tosi kivvaa.

Lukas sai joulupukilta toppapussin.

Mieki tahtosin tuomosen.

Siis ittelleni.

Ja tarpeeksi ison pulukan jossa voisin röllöttää.

Se olis sitte taas asia erikseen että kuka minua suostus siinä pulukassa vetämään.

Löytyskö vapaaehtosia?

No mite se meni se uus vuos?

No mulla se meni näissä merkeissä:

Jätkäporukassa.

Vaikka olinki ainoa naisihiminen koko illan aikana tässä porukassa niin ei haitannu ei niin tippaakaan.

Oli suppppper hauskaa ettenkö sanois.

Ihan vaan änärin peluuta, ghta ja juuuuuuuuuustoja.

Sitte kello 00:00 väännyttiin keskustaan kattoon ilotulitusta.

Meijän Luke on kasvanu jo hirmu isoksipieneksi pojaksi.

Se ossaa seisoa tukea vasten.

Ottaa pari askeltakin kun pitää sitä käsistä kiinni.

Se myös hoksas sen konttaamisen jalon taidon vihdoin ja viimein.

Shrekki täälä moi.

Ja koska Luke on nykyään niin iso poika että se ei heräile yöllä....

..... niiin Lukas on muuttanut.

Pinnasänky on siirtynyt Sofian kanssa samaan huoneeseen.

Ei mitään ongelmia edes sen illalla nukahtamisen kans!

Kumpiki pistää ihan kiltisti nukkumaan eikä jää herreille palloilemaan.

Mulla pelotti aluksi että mitäkhän siitä samassa huoneessa nukkumisesta tullee, mutta ihan turhaa pelekäsin. Nou onkelmia.

pikkutassu.

Herrasmies. Niinkö äit..eikö isänsäki. Jooo niiiiin varmaaaan.

NYTTE MIE SELITIN TAAS JO IHAN NOKKO JONNIN JOUTAVIA.

Koittakkee kestäää. TAUKO ON NYTTE OHI. 

Outoja selvityksiä luvassa vähä usiammin.

Terve-moro-moi.

kuittaan tältä erää.