Möngittiin lauantaina pois piilosta.... ja möngittiin sitte takasi sisälle sairastamaan.

Joo niinkö kaikille on varmasti tullu jo seleväksi niiin meillä ei ole kahteen viikkoon tehty muutaku sairastettu. Viime lauantaina haistatettiin flunssalle ketut ja lähettiin vähän käymään ulkoilemassa ku kukkaan ei sentään ollu sillä hetkellä kuumeen kourissa. Matkattiin niinki kauas ko n. 500 m päähän luistelemaan. (Lue: tai siis Juha oli ainoa jolla oli luistimet. Me muut meinattiin kaatuilla jo normi kengissä niin mite sitte luistimissa.) Luistelu ei muutenkaan ole ikinä ollu minun juttu. Minun ripakintut ja 360 astetta pyörivät nilikat ei oo oikein ikinä diggaillu luistimista. 15 minuuttia luistimet jalassa saa jo aikaan melekosta itkun tihrustusta ku käypi niin kipiää.

Supermummi on ollu täällä nyt maanantai-illasta lähtien ja niinkö joku jo kommenttia kirjottelikin että SUPERMUMMI TULEE JA ANTAA PÖPÖILLE KYYTIÄ. No niihä se teki. Lukas on pikkuhiljaa tervehtymään päin ja uskon että perjantaina pikku herraki pääsee päiväkotiin asti. Meikäläisen yskäki anto jo sen verran periksi että kävin tännään bodycombatissa. Huomenna saa sitte kirvata ko kiikkuu koulussa kolomanteen kerrokseen ko on paikat niin jumissa. Mutta ei haittaa! Tietääpä että on tullu tehtyä jotaki.

Huomenna tiedossa työhön perehyttämistä koko päivän ko ensviikolla alakaapi se harjottelu, joka jännittää minua suuresti. Mutta enkhä mie pärjää. Ehkä. Toivottavasti.

Mulla oli ihan hitosti asiaa ko tulin kirjottelemaan, mutta kaikki unohtu ku tämä bloggeri veeekettuili mulle kuvien latauksessa. Siis näitten kuvien lattaamiseen meni semmoset 30 min. Oli tosi nopiaa toimintaa. Okei. Ei se syy ehkä tämän bloggerin ollu. Vaan minun mokkulan.

Minun mokkula on yks persreikä.

 Mie voisin yrittää tässä jokupäivä räpsiä aamusta iltaan kuvia ja tehä uusiksi sen meijän päivä postauksen. Vai mitäkä ootta mieltä. No ei tartte kertoa mielipijettä. Tehen sen kuitenkin.

Ei mulla muuta!