 |
| Lähössä iltakävelylle. |
Aamulla mulla tärisi koko kroppa.
Maha heitti häränpyllyä, oksetti ja mikkään ei maistunu.
Mitä lähemmäs kello 12 mentiin niin sitä enempi mulla ahisti.
Juhaki sano että rauhotu nyt vähäsen. Tuntu välissä ettei henkiä saa ku niin jännitti.
Päässä pyöri ajatukset: "Mitä jos.... mitä jos siellä on jotain."
En oikein voi sanoin kuvailla sitä tunnetta.
Vaikka mulle oli moni ihminen sanonu että niitä voi pienillä lapsilla niitä sivuääniä olla, niii siltikki ressas.
Ja mullaki on kuulemma pienenä ollu. Mutta eipä helepottanu sekkään tieto.
Vähän ennen kahtatoista startattiin auto Lapin keskussairaalaan.
Lastentautien poliklinikalle.
Ensin mentiin hoitajan kanssa mittailemaan Lukaksen verenpaineet ja katottiin paino ja pittuus.
7,7 kg ja pittuutta 67,5cm.
Sitte suunnattiin sydänfilimiin.
Oli siinä pieni työ yrittää piettää poika rauhallisena kun se on alkanu vierastamaan.
Koko pikkujätkä oli täynnä jos jonkunäköstä piuhaa ja kaks vierasta hoitajaa koitti sössöttää.
Lukashan pisti huuot päälle.
Vihdoin ja viimein ku saatiin onnistunu pätkä sydänfilimiä niin mentiin takasin lasten polin puolelle.
Lukakselle sitte maitoa napaan ja ooteltiin että lääkäri kutsuu sisään.
Sitte ultrattiin koko sydän.
Pitkään ja hartaasti se lääkäri sitä tutki.
Tai ainaki se tuntu ikuisuuelta ko siinä jännitin.
Sitte ne tuli ne taikasanat:
"Täysin terve pieni sydän!"
Rakenteissa ei ole mittään vikaa. Sivuääni kuuluu edelleen, mutta johtuu sydämen ihan normaalista toiminnasta.
Huh helevetti mikä helepotus. Teki mieli melekeen pussata sitä lääkäriä.
Mutta sittekö kattoin tarkemmin niin eipä ennää haluttanukkaan. Kunnon vanaha patu.
yöks.
 |
| Pikku jätkän kans ootellaan lääkärille pääsyä. |
Nytte mulla on ihan järjettömän hyvä fiilis!
Lähti melekonen paino harteilta. Viimiset kaks päivää oonki ollu ku perseelle ammuttu karhu ku niin stressannu. Mutta nytte ei ennää tartte.
Nytte muksut unille ja hellun kainaloon sohvalle.
Se on moro!
5 kommenttia:
Meidän pojallakin kuului 3kk neuvolassa sivuääni. Jouin kuukauden odottamaan ja stressaamaan, ennenku se kuunneltiin uudestaan. Onneksi meilläkin oli terve sydän! :)
Voi että, mie täällä lääkehuuruissani ihan liikutuin tästä tekstistä, ihan meni kylmät väreet :'D Onneksi kävi hyvin ja hurmurilla mennee hyvin :)
Minä muistan kans tuon tunteen ku esikoiseni syntyi keskosena ja siitä jäi sydämen sivuääni, tehollakin oli monta päivää. Aika meni kuin sumussa olisi, kauhea tunne kun ei tiedä onko pieni terve. Sitten ku koitti se päivä kun sai kuulla että kaikki on hyvin niin voi sitä tunnetta! :)
Ihanaa että tekin saitte hyviä uutisia, itse sitä kyllä antaisi ihan mitä tahansa jos saisi takauksen sille, että lapset saa elää terveenä ja onnellisena. :)
Hihii:) ihanaa että kaikki on hyvin<3
Jenny: Niin meki jouvuttiin kuukausi oottelemaan ennenku päästiin tutkimuksiin, mutta jotenki sitä onnistu olla ajattelematta sitä ennenkö sitte vasta paria päivää ennen rupes kärty haisemaan! :D
Lennu: Tahon saman lääkityksen ko sulla! Niimpä, ihan mielissään ko on terve poju!
Anon: Hui kauhia! Varmasti ollu sullaki hirviää. Hyh, mutta onneksi nyt kaikki hyvin!
Gogojambo: Niinpä <3
Lähetä kommentti