Entistäki uljaampi menopeli.

 Jatketaan tällä auto aiheella. Ihan pikkasen vielä. 

Pööppeli sai potkun ruosteiseen persukseensa ja se pistettiin poijes.

Pöntöt pörhön sedät makso siitä vielä rahhaaki!

Tää on nyt ihan mielissään uuesta menopelistä.

Mazda 6 , uuuuuen karhia rakkaus.

Kyllä nyt kelepaa ajella. Ja auton sisällä kuulee jopa oman äänensä, toisinku pööppelissä jossa piti huutaa.

Soffille uuteen autoon uus istuin. Kelepaa senki nytte matkustella.

Nytte sitte pieni näyte minun hiusten väristä.

Tukka piti saaha vielä punasemmaksi.

Ja tässä tulos:

 

Nyt pointtina on siis tukan väri. Ei naama. Niinkö näjettä niin naama muistuttaa ihan norsun ahteria.

Ja lissää juttuja jokka ei liity mitenkään mihinkään.

Meijän isännän luona vieraili pullukka Väiski.

Väiskin oli tarkotus jäähä ihan kokonaan asustelemaan isännälle, mutta se ei onnistunukkaan.

Pullero lähti bumerangina takasi ku ei tullu juttuun muiden koirien kans.

 

Pullukka Väiskinen.

Ehkä niinkö maailman sekavin postaus. Mutta koittakaa kestää. 

Sekava on kirjottajalla oloki.

Uljas menopelini- petit meijät taas kerran. Luultavasti viimisen kerran.

Lainaten meijän isännän sanoja:

"Ingman saa maidon maistumaan ja Opel saa muovin ruostumaan."

Tämä kirjoitus on suunnattu suoraan ja henkilökohtaisesti omalle vm- 96 Opel Astralle.

(Lempinimi pööppeli.)

Rakas Pööppelini. Olet taas pettänyt luottamukseni. Liian monta kertaa olen jaksanut uskoa siihen että sinä muutut. Mutta näköjään persoonasi ei anna sitä periksi että voisit joskus toimia niinkuin normaalin uljaan auton kuuluukin. Liian monta kertaa olen joutunut kärsimään mielialanvaihteluistasi kun et olekkaan halunnut käynnistyä. Tai kun olet päättänyt että on liian kylmä ilma ja jarrut ovat jäätyneet paikoilleen. JOSKUS JOPA KESKEN AJON. Liian monta kertaa olet jättänyt minut noloon tilanteeseen. Nimittäin keskelle tietä.

Minulle on koitettu puhua järkeä että vaihtaisin uljaan ratsuni johonkin luotettavampaan, mutta en ole suostunut. Aina olen koittanut sinusta positiivisesti ajatella että KYLLÄ SINÄ VIELÄ MUUTUT.

Nyt sinä pööppeli taisit suuttua suunnitelmistamme. Vaihtaa vihdoin ja viimein uusi ja tilavampi auto.

Nimittäin päätit LOSAHTAA justiisa ennenkö saatiin vietyä sinut vaihtoon. Pidit siis huolen että sinusta ei saa euron euroa hyvitystä vaihdosta. Kiitos siitä.

Nyt toivonmukaan tiemme erkanevat.(Tämä siis riippuu ihan siitä huoliiko edes romuttamo sinua hoiviinsa.)

Kiitti niistä epämukavista ja ei-niiin-turvallisista ajokilometreistä joita meille kuitenkin lahjoitit.

sonmoro!

Nii että ei olis kettää joka haluais ostaa meijän Opelia?

Iha hyvä menopeli jos vaan jaksaapi työntää!

.

Oksennuspitonen postaus.

Torstaina meijän isi isinen sairastui.

Oksennustautiin.

Me Sofian kans sitte hoivattiin isi kuntoon yhessä päivässä.

Juhalla oli sen verta hyvä olo perjantaina niin lähettiin sitte katsastelleen Rovaniemen yöelämää.

Oli ihan mukavata. Vaikkakin olin taas selvinpäin, mulla on joku ihmeellinen taito pitää hauskaa baarissa vaikken ottaiskaan mittään vettä vahavempaa.... No okei, kyllä mie sentään limukkaa juon niin saa semmosen kivan sokerihumalan päälle. :D

Ainaki siihen asti kunnes särkylääke lopetti vaikuttamasta ja allekirjottaneen lonkat alako huutaan hoosiannaa ja sitte piti lähtiä kotia untenmaille.

[ Mulla on lonkissa vähän semmonen vika että niistä tulehtuu vähän väliä ne "nivelpussit" vai mikkä ne onkaan...

No viikko sitte vasen lonkka alko oireilemaan ja teki kävelyn kivuliaaksi... Muutaman päivän vasemman jalan kanssa kärsineenä huomasin että ei ole todellista. Oikeaki lonkka alko oireilemaan. Yep, kävelen tällä hetkellä tosi nätin näkösesti.Eli äläkää ihmetelkö jos näette minut linkuttamassa jossain.]

Nii ja nytte päässään kuitenki siihen Lauantai päivään. 

Nukuttiin Juhan kans suhtpitkään ku anoppi oli hoitamassa Sofiaa ja touhus sen kanssa sitte aamun.

Heräsin semmoseen pieneen kuvotuksen tunteeseen. Ja sitte piti jo juoksun kans mennä vessaan.

YES, Juhan pöpö oli pompannu minuun. 

Ja kuumekki nous.Ja lonkat huusi yhä edelleen hoosiannaa.

Anoppi lähtiä kotiansa ja viis minuuttia sen jälkeen se alako.

Sofia rupes oksentamaan eikä raukalla pysyny mikään sisällä koko päivänä.

Ja sitte ku ne oksennus ryöpyt oli niin yhtäkkisiä että ei oikein kerenny mihinkään vessaan juossa lapsen kans ennenku se pukli lensi. Joten sotkettiin sitte koko asunto oksennukseen. NAMI.

Tästä herkusta osansa sai:

- Sohva tyynyt

- Matto

-Sohva

-Peitto

- lukuisat tyynyt ja tyynyliinat

-lukuisat petivaatteet

-Meittin pyjama

- ja meijän MONNI :D

Mitäkaikkea tuo meijän kissa joutuu kestämään. Raukka joutu just tulilinjalle ku Soffi puklaili.

Kovan onnen katti.

Siinä oli sitte isillä hommaa ku sai itse krapulaisena  hoitaa pikkupotilasta.

Äitillä ku ei virta riittäny myöskään mihinkään muuhun ku nukkumiseen ja kuumeiseen ininään.

(Ininä: valitusta kuinka joka paikkaan kolottaa)

Eiliset olot on onneksi jo helpottanu. Kummallakin, mulla ja soffilla.

Monni tuskin on vielä toipunut traumoistaan. Lahjotaan sitä ruualla niin kyllä seki varmaan joskus toipuu.

Kaikki siis hyvin meijän perheessä.

Tykätään isistä.

 Saatiin isi kottiin maanantaina.

Kokonaiseksi viikoksi.

Muttaku mie sentään olen niin oiva Vaimoke että KÄSKEN "hellun" viettämään välissä vähän ommaaki aikaa.

Juha: Pojat pistää viestiä. Pyytävät iltakaljalle. En mie jaksa lähtiä.

Mie: No miksi et? 

Juha: Noku sielä mennee niin myöhään ja mie tahon olla vaan kotona nytte. Väsyttääki.

Mie: Nyt jumalauta meet välissä käymään jossain. Noni, ala mennä jo.

Juha: Täh? Onko tämä joku juttu nyt. Sie kuitenki oikiasti suutut jos mie lähen.

Mie: Eikö nytte oikiasti lähet, sie et ikinä käy missään. En mie suutu.

Juha: Hääh, tämä on aika harvinaista että sie ajat minut kotoa ulos että lähen poikien kans kaljalle.

*Herra veti vaatteet niskaan ja lähti*

Ja mulle tuli semmonen fiilis että oon ehkä maailman paras vaimo.

Pikku tyypeilläki oli vissii ollu isiä ikävä. 

 

 

 

Villatakki 14,95 €, farkut 14,95 €, kummakki H&M.  Eikö ookki makian näkönen typy?

Yks päivä hoksattiin että Sofia ei ennää mahtunu aikasempiin lämpimiin vaatteisiin, joten lähettiin ostoksille.

Ostettiin läjä uusia pitkähiasia bodyja ja ihan normi vaatteita.

(Tai siis isi osti. Soffi kiittää isiä ja isin lompakkoa yhteistyöstä)

Plus sitte nuo jokka on tuossa ylempänä.

Mekko 29,90€ H&M

Juhan ja minun diili:

Mie: Byhyy, mulla ei ole mittään mitä pistää perjantaina päälle.

Juha: Sulla on niin paljon niitä mekkoja että et oo kaikkia kerenny ees käyttään.

Mie: Eikä ole. Kaikki on vanhoja ja kauhtuneita.Tuolla oli tosi hieno mekko.

Juha: Et sie tartte mekkoa.

Mie: No ei sitte. Meen sitte vanhoissa ryysyissä baariin.

Juha: Niiin taiiii sitten. Saat sen mekon jos mie saan ihan kunnolla ottaa sitte perjantaina.

Mie: Mikä on ihan kunnolla?

Juha: No alottaa päivällä.

Mie: ja lopettaa millon?

Juha: Noooo, valomerkin aikaan.

Mie: No okei, kuhan mie saan tuon mekon.

Juha: Joojoo.

*Ja niin mie kävelin henkalta ja maukalta yhtä mekkoa rikkaampana.*

Nii ja tässä kuva näistä hiuksista sillonko ne on auki.

Muutama ostos.

Tuossa siivoilessa innostuin ottamaan kuvat muutamasta Tallinnan ostoksesta.

Siis vain muutamasta.

Muut vaatteet nyt vaan sattuu olemaan jo likasina pyykkikorissa yms.

Juha on yleensä hirviän kitsas ostamaan vaatteita, niinku mieki.

Mutta tästä T-paidasta herra pulitti mielellään 20 euroa.

(En tajua miksi tämä käänsi tuon kuvan nuin päin.)

Juhan sanoin "Jokasella ittiäsä kunnioittavalla miehellä pittää olla RAMBO paita" :DDD

Paita mulle. Muistaakseni jotain 10 €.

Sofialle kokonainen asukokonaisuus/puku 20 €

Soffille ensiaskel kengät. 15 €. Näillä on jo kovasti tepsuteltu.

Ja äiskänki piti saaha uuet kengät tietenki. Nämä ihanuudet 27 €.

Ens perjantaina pääsen testaamaan nuita ihanuuksia, niin saapa nähä muuttuuko mieli.

Onkohan niillä sitte niiin ihana kävellä koko ilta :D