Vappaapäivä.

Mikkään ei oo kivempaa ko aamulla vettää vaan peittoa korville ko muut tyypit herrää ja alkaa valmistautuun tarhaan lähtöön yms.

Tännää on siis vapaapäivä ja sain nukkua pitkään.

Ruhtinaalisen pitkään nukuinki. Kymmentä vaille kaheksaan :D 

Ei vaan niinkö ennää luonnistu mikkään puolille päiville nukkuminen.

Mutta saimpaha ainakin nauttia hilijasuuesta ja hörpin aamukahaviaki vissiin tunnin ja selasin kaikki mainokset. Eli just semmosta kivvaa aivot narikkaan tekemistä. 

Äsken sain peräti laitettua vaatettaki päälle...
Ja senki tein pakon sanelemana, kaveri on tulossa kahville ja oon kuullu juttua että puoli-alasti vieraiden kahvittaminen ei oo oikein korrektia.

Aattelin alakaa meikkaamaan kunnes tajusin että pöh. Ei minun tartte liikkua mihinkään.

ainakaan vielä.

Suuntasin siis viltin alle köllöttään. Ja kohta jouvun varmaan täältäki nousemaan ko pitäs olla reipas emäntä ja keittää teet/kahavit.

mulla on semmonen fiilis että tänään teen..... mm. En yhtään mittään.

huomenna tiedossa 8-20 työpäivä joten oikeutan tämän laiskotteluni sillä että kerrään virtoja huomiseen :D


Kuten huomaatta.
Olin justiisa alakamassa meikkaushommiin ja mietin että pitäskö harjata hiukset.

NÄÄÄÄH.

Mitä sitä turhia. 

Meijän päivä.

Herätyskello pirahti 06:40.

Niinkö joka helekutin arki aamu.

Ei auta ku noussa ylös ja käyä napsauttamassa ( valamiiksi ladattu) kahavin keitin päälle.

Sen jäläkeen hipsiä hipihiljaa tupakalle.

Aina yritän olla muka joku maailman hiljasin ninja aamulla, ettei lapset herräis.

Epäonnistun. Joka aamu.

Tupakilta palatessa sohvalla kaks tämän näköstä tyyppiä:

 Non jo reippaasti käyny lyömässä telekkarin päälle ja kattovat mtv junioria.

Lukelta vaipan vaihot sitte kahavikuppi kätösiin ja eiku peilin etteen.

Meikatessa onnistun tökkäämään ripsiharjan silimään.

Ai jum....vit.....saat....

Kävi kipeästi, ja oikiastaan käy vieläki vaikka klo on jo puoli kymmenen illalla.

Koitappa siinä sitte jatkaa sitä pakkelin laittoa ku toinen silimä on tulipunanen ja valluu vettä niinkö raanasta. Vituiksiha se meni.

Hampaitten pesut, lasten kans taistelua vaatteitten pukemisesta.
Ja se taistelu on ylleensä niin kova( ainaki Luken kohalla) että meikäläisen dödöt kerkiää pettää jo ennenkö päässään ulko-ovesta ulos.

Tarhareput matkaan ja menoksi.

Juha lähti viemään. Ensin lapset tarhalle ja minut sitte kouluun. 

Koulussa ekat tunnit oli kirurgian hoitotyötä, käsiteltiin kivunhoitoa sun muuta.

Mielenkiintoset tunnit.

Kahavipaussi ja koulu jatkui aiheella Mielenterveyden tukeminen.

Ensimmäistä kertaa kyseinen mies opettaja opettamassa meitä, ja oli kyllä taas mielenkiintoiset ja mukaansa tempaavat tunnit.

Opettaja puhui imppaamisesta ja alkoholin käytöstä.

" Tiiättäkö että yks känni tappaa teiltä 100 000 hermosolua?"

" Mutta onneksi meillä on tuota reserviä, joten saatta ryypätä ihan rauhassa!" 

Ja opettaja kertoi myös että hänen tykönä oli ollut lapsen lapset vierailulla...

" Siinä mieskin oppii konttaamaan, iliman sitä viski pulloa!"

:D

Olisin voinu olla loppupäivän nuilla tunneilla, harmi vaan kun niitä ei ollut kuin neljä.

Sitte hypättiin jalkojen ja ihonhoidon tunnille. Tässä vaiheessa väsymys alko viemään voiton meikäläisestä. Pää oli yhtä mössöä.

klo 15:40 koulupäivä loppuu ja Juha ootteli jo pihalla.

Eiku hakkeen lapsia.

Päätettiin matkalla että lähetään käymään ruuan jäläkeen sitte prismassa.

päiväkodilla

Lukas oli tarhasta haettaessa ihan kiukkupussi tuulella.

Itku alko jo tarhan pihalla.
Jatkui autossa.

Äiti ei kelevannu ottamaan autosta ulos, vaan jätkän suusta kuulu että " haluan isin".

Asia selevä.

Siirryin sitte ottamaan Sofiaa pois autosta.

Sieltä kuulu kans

" ET SINÄ, VAAAN ISI"

Jaha. Tännään on taas vissiin semmonen Äiti on pyllystä päivä.

Seuraavat Lukaksen kiukut kohdataan heti ovesta sissään tullessa.

Ulkovaatteet pitäs saaha pois, mutta ku Herraa ei sais riisua, ja itte ei vielä kunnolla osata.

"Riisu, Älä koske, riisu, Älä koske, riiiisuuuuu, älääää" 

Tämä huudon sekainen monologi jatkuu seuraavat 5min.

Kohta 2 v:n elämä on joskus yllättävänki vaikiaa.

Nopiasti pöperöt pannulle.

Lukaksenki kiukku vähän laantuu, ku herra saa vattaan täytettä.

Ruuan jäläkeen, hölmöiltiin hetki sohovalla ja leikittiin tabletin kameralla.

Mulla taas kahavi paussi ja lapset jäi touhuaan olkkariin.

Kahavin aikana valamistauduttiin Juhan kans taas henkisesti, kohtaamaan Lukaksen pukemis kiukku.

Mutta kaikkien yllätykseksi jätkä ei välittäny yhtään mittään.

Vilautti jopa hymyn.
Rasti seinään.

Tällä kertaa päästiin siis helepolla.

Sofiakin jopa ihan oma-alotteisesti alako pukkeen.

Prismaaan siiis.

Kaksi autokärryä ja lasten tunkeminen sinne.

Sofia kelpuutti äitin työntelemmään omaa rallikiesiään ja me lähettiinki sitte kattelemaan kaikkia ihania sisustusjuttuja ja muumimukeja.

Kaupasta tarttu mukkaan (taas kerran) muumimuki ja lapsille jotain pientä sisustushömppää huoneeseen.

Olin henkisesti valmistautut myös saamaan osani 2vuotiaan kiukusta kauppareissun aikana, mutta sitäkään ei onneksi tällä kertaa tapahtunu.

Kerranki sai lähtiä kaupasta pois naama hymyssä suin, ja yhtä muumimukia rikkaampana.

Kotona alako jo väsy painaa päälle, lapsille ja mulle.

Lapset löllötteli sohvalla ja katteli telkkaria isin kans, mulla rupes kiukku haisemaan.

Ärsytti ku väsytti ja tiesi että on kotitreeni päivä.

Ei olis napannu yhtään.

Mutta ei auttanu ko alakaa hommiin.

Reilun 40 minuutin huhkimisen tuloksena oli 

helekutin hikinen, mutta hyvän tuulinen akka.

Treeni vei kiukun mennessään.

Onneksi.

Hikkoilun jäläkeen lapset iltapalalle ja hampaitten pessuun.

Lukas ja Juha leikki putkirullalla.

Lukashan ei suostu pesemään hampaita.

Saadaan taas nauttia aimo annos pikku herran raivokohtausta.

Tällä kertaa monologi kuuluu näin:

" HALUAN PURKKAA. EN HALUA PURKKAA. HALUAN PURKKAA. EN HALUA PURKKAA. HALUAN PURKKAA. EN HALUA PURKKAA"

Jätkän rauhotuttua, sovittiin että ollaan kavereita ja otetaan purkkaa sitte huomenna.

Ja eiku hyvän yön pusut ja laulut.

15 min niin huoneessa on jo ihan hilijasta.

Soffi nukkuu täyttä päätä ja lukas yrittää ajjaa sängystä käsin pikkuautolla pöydällä.

Kello on 20:30

Tää tyyppi täällä aukas tietokonneen, ootti 30 min että kaikki kuvat lattaa bloggeriin ja rupes näpyttään.

Nyt suihkun kautta hellun kainaloon.

Ja huomenna sama homma eessä. :)

ÖTYJÄ.

sniff.ja nuuh. tök.tök.tökkii.

Se tunne ko oot teheny kaikki rästissä olleet koulutehtävät ja tiiät että nyt ei oo seuraavaan kuukauteen tiedossa yhtään tenttiä. Lapset mennee nukkumaan ja mietit tuskastuneena että mitä rupiaisit tekemään ku vielä ei väsytäkkään. Ja oikiasti sulla olis aikaa tehä jotaki. Sitte hoksaat ja muistat että ainiiiiiin.

Jumalautsi, mullahan on blogi.

blogi johon en oo päivittäny vissiin puoleen vuoteen. 

Hupshei.

jotenki se vaan vierähti niin nopiasti tuo aika että en ees kerenny tajuta. 

Nyt on vähän tyhymän tuntusta kirjottaa puolen vuojen tauon jäläkeen.

Mistä mie kirjottasin. 

Ei mittään hajua.

Taijan nyt vähän haistella ilimaa ja mietiskellä mille mie rupian.
hmm...


Muistattako te vielä nää tyypit?

Nämä kaverukset, jokka piettää minut kiireisenä.
Ja joiden ansiosta oon kasvattanu silimät selekäänki.

Tästä pikku isännästä

ja tästä pikku emännästä

pitäs riittää ainaki juttua....
ja ehkä myös minusta. ja hellusta.
paitti että mitähä mie itestäni kirjottasin.
En tiiä.

Lets mietitään.
Nyt tökkii ja pahasti.
Huomenna uusinta yritys.


- tää oli siis tämmönen blogi teksti jossa ei oikiasti ollu mittään järkiä-
Mutta toivottavasti tää toimis nyt mulle ittelle semmosena jään murtajana ja huomenna olis jo helpompi alkaa suoltamaan niitä minun huonoja juttuja tänne blogin puolelle.

Keittiö ja siellä hääräilevä pikku dyykkari.

Mulla oli jokunen viikko sitte pieni uudistus projekti keittiössä.

Sen jälkeen ku meillä oli remppa ja laitettiin koko kämppään uudet tummat lattiat, mulla alko ahistaa ku keittiö oli yhtä tummanruskiaa joka nurkasta.

Kauhian tunkkasen näkönen.

Olisin niin halunnu valkosen ruokailuryhmän.

Selailinki kauan aikaa kaikkia mainoslehtisiä että jos jostain löytyis se täyvellinen.

No löytyhän se.

Harmi vaan ko minun lompsa ei ollu niin täyvellisessä kunnossa että olisin voinu lunastaa sen ihan kotia asti.

Lompakosta löyty kuitenki sen verran oravannahkoja että sain ostettua valakosta maalia.

Ja siitähä se sitte lähti.

Tässä vuojen takanen kuva meijän keittöstä, sillon oli vielä nuo hirviät lattiatki.

 Ajatuksenahan oli säästää rahaa ja maalata pöytä plus tuolit.

Kuitenki huomasin maalauksen jäläkeen että verhot oli väärän väriset, mattoki oli aika onneton, lamppukaan ei ennää sopinu tyyliin yhtään.

Joten tat-tara-aa.

Shoppailin uuet. 

Uusvanha maalattu pöytä sekä muut härpäkkeet.

 Lempparein löytö oli keittiön uus lamppu.

Kivan yksinkertainen, mutta silti siinä on tommonen pieni kiva yksityiskohta.

Ja sitten.

Minulla on arvoitus.

Kuka:

-Reppii pyykit pois pyykkikorista?

- Tunkee tavaraa/esineitä/vaatteita vessanpönttöön? 

- Kiduttaa kissaa?

-Kaivaa kissanhiekka laatikkoa ja laittaa sieltä löytämänsä kakka kikkareet kissanruoka kuppiin?

( Joo että bon appetit vaan Monnille, syöppä ommaa paskaas) 

- kaivaa ja tyhjentää keittiön roskista niinku mikäki dyykkari

NO VASTAUSHAN ON KUKA MUUKAAN KU LUKE.

Roskiksen kaivelu on ajanu minut hulluksi.

Tai no ei se kissanpaskan kantelukaan mittään kauhean ihanaa oo, mutta sekin onneksi on alkanu jo vähentymään. En tajua mikä siinä paskassa viehättää. :DD

Mutta siis bäk tuuu the roskiksen kaivelu.

Ihan hirviää.

Ties kuinka monta kertaa herra on pölähyttäny lattialle märät kahavin purut, ruuan jämät, perunankuoret.

Samalla on sotkettu omat vaatteet plus keittiön matto ja lattia.

Hyi.

Ja joskus jopa herra on vähän jottain edellispäivän ruuanjämiä sieltä roskiksesta maistellukki.

Ai että, ku tullee ihan vesikielellekki ku aattelenki.

yök.

No yks aamu mulla meni vihdoin ja viimein hermot tähän hommaan.

Olin justiisa laittanu jätkälle puhtaat vaatteet päälle ku oltiin tarhaan lähössä ja sitte autoin sofiaa pukemaan ku tuli taas liian hilijasta.

Sieltähän se jätkä löyty taas keittiöstä.

Roskiksesta oli kaivettu edellisillan puuron jämät ja niillä sotkettu kaikki vaatteet.

Joten eikö taas menny kaikki uusiksi.

Sillon mulle riitti.

Koulusta ku pääsin marssin kauppaan ja ostin lapsilukon.

Oon aina ollu vähän näitä vastaan, pitäis muka jaksaa olla se kärsivällinen vanhempi ja kieltää vaan niin kauan että se mennee perille.

Ja hevonketut.

Ennää ei vois kiinnostaa pätkääkään tuomoset periaatteet.

Kokkeilkaapa itte kieltää 200 kertaa päivässä samasta asiasta.

3 eurolla turvasin oman mielenrauhani. 

BUAHAHAHAHA. KOITAPPA NYTTE AUKASSA SITÄ KAAPPIA.

*tässä kohtaa paskaset röhönaurut*

ei mulla taas muuta.

Stilll alive!

Kuolleista noussu äiti/opiskelija täällä terve!

Tiiättäkö miten käy kun yrittää panostaa 100% kouluun ja sammaan aikaan sen 110% lapsiin.

Huonostihan siinä käy.

Rupiaapi vähän väsyttää.

Siinä syy tähän minun blogihilijasuuteen.

Ei vaan ole yksinkertaisesti J-A-K-S-A-N-U-T.

Siinä vaiheessa ko lapset lyö illalla nukkuun alkaa se armoton koulutehtävien tekeminen.

Sitte ku kouluhommat saa purkkiin niin ei kuule tartte ko kaatua sänkyyn niin se on päivä pulukassa.

Syksy on siis mennyt näissä merkeissä:

Syksyn aikana tämä akan mittariin napsahti jo 23v.

Ja sen kyllä huomaa.

 Päästiin pitkästä aikaa pikkuveljen kans tappelemmaan kumman synttärikakku oli kysseessä ja että kumpi puhaltaa kynttilät.

Hirviät lapsuuentraumat jääny vissiin kummallekki ko pietetty yhteissynttäreitä.

Nii ja siihen opiskelluun liittyen on painettu myös vähän töitä.

Vuodeosasto harjottelu oli minusta niin kiva.

Tykkäsin hirviästi.

Babyface töissä:

 Töissä suurin osa työntekijöistä luuli että olen iältäni 16-17 vuotias.

Ja tää on siis jokaisessa työssäharjottelupaikassa se reaktio ku kerron oman ikäni.

Aluksi se oli hauskaa.

Ennää se ei ole ku jokainen ihiminen niin sannoo.

Ja kaikkiha taas tietenki sielä aattellee että

" Älä valita vinkuiita, vaan oo onnellinen ko oot nuoren näkönen"

Joooojoooo. Mutta emmie ny ihan 16 kesäsen näkönen haluais olla.

 Pakolliset ruuan mussutus kuvat tähän välliin.

Aattelin alkaa laajentamaan meijän arkiruoka valikoimaa ja seuraava kuva on yhdestä kokeilusta.

Minun mielestä se vois jäähä meijän ruokalistalle, mutta sofia oli toista mieltä.

Lusikallisen laittoi suuhunsa ja kieltäytyi kauniisti.

"Ei kiitos, minä en tarvitse tätä enempää."

Borssikeitto,helekutin heleppo tehä ja pirun hyvvää "pienen" smetana silimän kans.

MUMS.

Tehin tätä päivällä ison kattilallisen. Kattila on jo melekeen tyhjä.
Meni siis parempiin suihin. Eli tässä tapauksessa meikäläisen.

 Eli jos teillä on jotain hyviä uusia ruoka ideoita meille kokkeiltavaksi niiin kertokaapa.

Ei mittään makaroni ruokia.

Makaronit tullee korvista jo ulos. hyivvvv.

Mitähä sitä muuta selevittäs.

En oikein tiiä mitä kertosin ko tauko oli niin pitkä.

No mitäs meijän lapsille kuuluu.

Sofialla hyvin pirullinen uhmailukausi menossa ja Lukas kattoo siskosta mallia että joka asiaan sanotaan ei.

Jotenka välillä meinaa mullaki lakki palaa, mutta onneksi tämä on ohimenevää.

Ainaki mie toivon niin :D

Sofia tuossa muutama viikko sitte suuttu mulle ihan todenteolla.

Sillä oli kesän käytössä kummitätin ostamat hello kitty-lenkkarit ja ne oli sille niin tärkeät.

Kuitenki niistä alako jo pohja irtoamaan ja ku ostettiin neitille uudet talvikengät niin nakkasin ne hellokittyt roskiin.

Tästäkös neiti sitte innostu.

Seuraavana tarha aamuna se kysy multa että saako hän laittaa hellokittyt jalkaan. Ja ku selitin että olin laittanu ne jo roskiin kun ne oli rikkinäiset.......

Seuraavassa hetkessä Sofian silimät sytty melekeen palamaan ja se rupes huutamaan

" Jumalauta äiti! Äiti JUMALAUTA! EI MINUN KENKIÄ HEITETÄ POIS. MINÄ EN LAITA TALVIKENKIÄ MINÄ LAITAN MINUN HELLO KITTYT. " 

Seuraavaksi se menikin kaivamaan keittiön roskakoria ja koko ajan keittiöstä kuulu kauhiaa jupinaa ja tupinaa " jumalauta äiti. Minun kengät. Ei laiteta roskiin. Jumalauta" 

Pikkusen oli pokassa piettelemistä ku kohta 3v tyttö hermostu niinku mikäki murkkuikänen :DDDD

( Ullalle terkkuja, tästä sai ehkä käsityksen kuinka kovassa käytössä ne kengät oli)

.

.

.

Nyt ollaan syyslomalaisia ja naatiskellaan kun ei oo kiire minnekkään.

Meikäläisellekki tullu nyt lisää virtaa ku saanu hirveimmät tentti lukemiset alta pois. :)

Tänään aamusta oltiin jo vallottamassa leikkipuistoja ja nauttimassa pikku pakkasesta sekä auringosta.

Sofia tuumasi että : Pittäis olla iso paperi ku näillä värittää!

Nii jooo. Ja te jokka että vielä instagramissa minua seuraa niin muistutan että mie oon sielläki.

sonjasei1.